IRC-Galleria

Enkeli, Enkeli, Ootko olemassa? Sut eilen muovasin paperimassasta, sädekehäks pistin nastan, siivet tein Sulle jäätelötikuista, Et kestä pitkään, ei tää oo ikusta, mut Voisitko suojella mua niin kauan kuin ehjänä Pysyt, Jumala vois puhaltaa Suhun elämän henkäyksen jos vain Kysyt? Mä oon vielä pieni ja mul ei oo tuttui pilvissä, Etkö muka Nää epätoivoa mun silmissä? Tää maailma on paha paikka ja mua pelottaa, joten Kuunteletko mua ens yönä ku me pikkuveljen kaa rukoillaan. Kiitos Enkeli kun kuuntelit hetken, toivottavasti Siunaat myös meidän perheen eväsretken? Ollaan menos Äidin ja Isin kans sinne ison tammen alle pikku puron ääreen, viimekskii pelotti hirveesti siel, et käärme puree mua sääreen. Suojeletko myös mun pikkuveljee ku se tykkää kiipeillä puissa,  se on monesti tippunu ja sil on ollu pahoja murtumia luissa. Sit vielä se ettei Äiti ja Isi tappelis, aina ku Isi juo se irvistää ja Äiti käy kappelis. Äitikin on rukoillut siel monta kertaa, mut must tuntuu et ei Jumala kuunnellu ees hetken vertaa. Mutta nyt mun pitää pikku hiljaa pieni pääni tyynyyn painaa, nii ja sit viel että olis kiva jos Isi sais maksettuu tota isoo talolainaa, kuin se Iskän mieltä niin hirveesti vaivaa. Isi aina suuttuu hirveesti ku laskut tippuu laatikkoon, kerran Iskä suuttu niin paljo että se osotti jo pyssyllä mun pikkuveljee Mikkoo. Mä tapan meidät kaikki ni ei tarvi kärsii, Isi aina huutaa, Äiti yrittää sit rauhoitella, et voidaan me pienempäänkin muuttaa! Mä en haluis et Meidän perheellä olis aina näin kurjaa, syötäs hattaraa ja tehtäs aina kaikkee kivaa yhes, voi, se olis hurjaa! Kiitokset Enkeli vielä kerran etukäteen, ikkunani takana huomaan jo Kehäsi säteen.

Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren
aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

Ja silloin kun henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

kertosäe:
Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee
elämän nälkä
eteenpäin rohkaisee

Verhot sivuun liukuu ja katson
kuinka valo pois työntää varjon
joka sieluni yöhön kietoi
vaikka irti siitä päästä tahdoin
kun olin maahan lyöty eikä kukaan
voinut yli syvän virran mua kantaa
elämä välissä taivaan ja maan
elämä syksyyni valonsa tuo

Ja silloin kun henkäys aamutuulen
se täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää