IRC-Galleria

Siipiinsä keiju pölyä hän hieroi aamuisin,
että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollut hällä takana,
mut kuka uskois et on olemassa
surullisia keijuja.

Pää painuksissa mainitsi
hän kerran murheistaan.
Fauni hymähti,
ei ottanut tosissaan.
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois.
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.

On paratiisi meillä täällä näin.
Vaan ei aina kaikki koe sitä näin.
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa ja
vie mukanaan.

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia.
Peikot lohdutteli keijuja,
haltijat fauneja.
Kaikkialla huokausten kera toistettiin,
miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin.

Ois paratiisi meillä täällä näin,
jos elettäisiin aina lähekkäin.
Vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan.