Eli, lapsivedet meni keskiviikon ja torstain välisenä yönä, heräsin siihen että Arttu oli vieny kaikki peitot ja alkoi lorahdella vettä sänkyyn. Nousin ylös ja seisoin sitten pyyhe jalkojen välissä ja aloin soitteleen äidille ja sairaalaan ja herättelemään Arttua.
Päätettiin että lähden ennen Arttua ja että jää aamuun asti kotiin ettei tarvi poikia repiä ylös sängyistä. Mä lähdin kolmen aikoihin ambulanssilla ja alkumatka menikin ilman mitään erityistä...
Puolessa välissä matkaa alkoi särkeä selkää ja reisiä ja laitoin Artulle viestiä että alkaa tulla jo. Äiti olikin siinä vaiheessa jo tullut tänne ja Arttu oli lähdössä. Paineet oli alhaiset ambulanssissa ja alkoi pyörryttää ennen ku päästiin sairaalaan.
Olin käyrällä puolisen tuntia ja pääsin sitten synnytyssaliin suoraa sieltä. Supistukset oli tässä vaiheessa vasta alussa, mutta vuodeosasto oli ihan täynnä.
Puoli viiden aikaan alkoi supistukset ja Arttu oli jo onneksi tässä vaiheessa tullut paikalle. Kävely ja keinutuolissa keinuttelu auttoi vielä supistuksiin.
Supistukset oli jo niin voimakkaat klo 7 aikaan, että pyysin saada puudutusta ja labran tutkimuksia odotellessa lämmin suihku toimi kivunlievityksenä.
Ilokaasua aloin hengittelemään puoli 8 aikaan ja sitä käytin koko synnytyksen ajan. Anestesialääkärit oli varattuja ja epiduraalipuudutuksen saaminen venyi ja venyi...
Klo 8:n jälkeen olin jo niin kipeä että kätilökin alkoi hermostua ja hoputtelemaan lääkäreitä. Ne oli edelleen varattuja ja kätilö pyysi gynekologin laittamaan kohdunkaulanpuudutuksen. Se oli puoleksi laitettu, niin anestesialääkäri tuli paikalle, mutta epiduraalia ei voinut tässä vaiheessa enää laittaa, koska lääke oli jo osaksi laitettu.
Tästä lähtien sitten olikin niin tuskaa, että en olis selvinny ilman sitä ilokaasua, oli vähän edes ajatukset muualla.
Ponnistusvaihe alkoi olla jo lähellä ja käskettiin ponnistaa, olin niin pöllyssä siitä ilokaasusta, että en edes tajunnu ponnistaa kunnolla. Kätilö vei multa kädestä sen maskin jo, kun kaikki keskittyminen meni vaan siihen ilokaasun hengittämiseen
Sen jälkeen tyttö syntyikin yhdellä ponnistuksella.
Napanuora oli kahdesti kaulan ympärillä, mutta kätilöt sai sen hyvin pois ennen kuin vauva oli kokonaan syntynyt.
Aika sairaalassa meni hyvin, hyvin nukku ja söi, heti osas imeäkin.
No, tänä aamuna sitten tuli kätilö ensin sanomaan, että kuuloseulaa ei saatu tehtyä. Rauhoitteli, että ei suinkaan tarkoita sitä että vauva olisi kuuro, vaan voi olla monia syitä siihen ettei saatu tulosta ja kirjoitti lähetteen korvapolille.
Jäätiin odottelemaan sitten lastenlääkärin lupaa lähteä kotiin. Siellä sitten ilmeni toinen ongelma... tytön lonkat naksu ja toinen puoli lähtee "pois paikaltaan". Nyt sitten ollaan kokovartalolastassa kuusi viikkoa ja kahden viikon välein pitää käydä kontrollissa kokkolassa. Ei saa kylvettää, eikä ottaa lastasta pois ennen kontrollikäyntiä. Vaikea pukea ja hoitaa, mutta eipä tässä muu auta...
Täysin hoidettavissa oleva vaiva, eli tilanteen korjaannuttua, ei mitään vaivaa enää myöhemmin tule. Jos ei hoida kuntoon, niin tulee sitten myöhemmin lonkkavaivoja.
Tuntuu vaan niin hirveeltä, ku ei tuo asento vaikuta mitenkään mieluistalta ja tuntuu että tuo on vaan tuskallista vauvallekin.....
