IRC-Galleria

Siellä oksalla, toisella puolella puuta ja kaukana muista.
Hän koteloaan kutoo ja ulkokuortaan ehostaa.
Kehyksensä petoksesta ja valheesta kokoaa.
Viattoman lapsen ilosta ja onnesta naamionsa jäljentää.

Näin suurinta huijausta elämänsä toteuttaa.
Toivo hänet noidankehäänsä ajaa peliään pelaamaan, vaan ei voittajaa ole olemassakaan.

Päivää uutta ja valheetonta hän odottaa. Hetkeä ilman itseään tavoittelee,
aikaan ilman ajatuksiaan takaisin yrittää kutsua.
Unissaan pimeyteen katoaa vain kiitääkseen huomisen varjossa.

Pienistä, vivahteesta viinin, hymystä naisen, soinnista musiikin hän helpotustaan etsii.
Korvikkeena oikean elämän niitä nauttii. Toista kadotettua rinnalleen odottaa, maailmaa kanssaan kummastalemaan kuuluttaa.

(16.05.2009)

Kuvittelit loit, ympärillesi sen,
ulkokuoren, kotelon, murtamattoman.

Teit vain sen ainoan ja vaikeimman,
itseäsi muutit.

Manasit Mörön sänkysi alta.

Vakuutit ja huutamatta vannoit, totuutta uskottelit,
seon siinä eikä enään ikinä toisten.

Kuitenkin...

Korvasi takaa Se kuiski unelmaa,
sateenkaarta mahtavaa.

Makean nälkänä Se eksyi sisään.

Sinä saatanan toivo perkele...

Mitä muutakaan tekesit, kuin
loisit unelmaa toivon täytteistä?

(03.09.2009)

Dreamt a little dream
about bigger things than me

like many times before
it was this girl so fine

Nothing lasts...

and Mornings torment
broke the bliss i had

Now into fantasies
she shall fade

Leaving me wondering
shall i meet her ever again.

Ei ole sanaa sille miltä
tuntuu kun omamieli syö elävältä

Yrittää voi selittää
näyttää tietä

mutta aina jää yksin

Pitää yllä nukketeatteria,

ei itseään vaan muita varten
tahtomattaan ei muita halua vaivata

Onni sille, joka tuon sanan keksii.

Kohtalonsisarien ivalaulu
huumaa matkamiehen sokean
askel askeleelta katoaa
kaidanpolun vikasoinnuille.

Tuskan ja kyynelten sävelet
syvänsuon nuotit,
kaikki omakseen uskotellen
hyväksyy.

Toivon perkle korvaan kuiskii
tulikärpäsellä harhaan johtaa,
kanssa matkamiehen sokean
vikasointujen valssia vie.

Oman onnen lippaseen lukitsee
avaimen sieluunsa kadottaa.
Pandoransa keksi, haudalleen
vartioon asetti, hyvästit jätti.

Prancing about infront of you
is this puppet of gloom.
In his steps no joy at all
rather shining dullness of a Ball.
Upon his face this
masqurade of a Fool

Surrendering his will to
shoulds and what ifs.

Letting the Puppetier lead his way.

Hiding behind the shrubs of sweet berries
never seeing the path of own desires...