IRC-Galleria

tunnetko mitään
mädäntyneessä, mustassa sydämessäsi?
esimerkiksi sitä,
kuinka satutit,
kuinka annoit kärsiä,
kuinka jätit kitumaan,
väänsit veitseä rakkaudenpunaisessa sydämessäni?

etpä tietenkään.
olethan

t u n n e v a m m a i n e n.

Mahdoitko koskaan miettiä,
miltä minusta tuntui.

Mahdoitko koskaan ajatella,
että minullakin on tunteet.

Vain sinun ajatuksillasi,
sinun tunteillasi
Oli merkitys.

Pimeässä, löytäisin aina valoon
jos minulla olisi sinut.

..näin minä luulin..

Revin muistoni
ja nauran päin naamaasi.

Paskiainen.

Aikaa se vei,
ennen kuin älysin.

Sinä, et ole mitään.
Meitä, ei koskaan ollut.
Minä, olen vahvempi.

Heikoksi itseäni luulin,
vaan olin väärässä.

Sinä, olet heikko. En minä.

Hyvästi

En kaipaa sinua, en nyt, en koskaan.

en tiedä mitä on meneillään. en tiedä mikä meni pieleen.
tuntuu kuin sata vuotta olisi menny. mutten silti voi uskoa sinun
olevan poissa..
joten pysyn valveilla koko yön näine verentahrimine silmineni.
kun nämä seinät ympyröivät minua elämämme tarinoilla.
ja itken taas. Ikävä painaa tänään vaan kovemmin.

ei mulla ole valoa millä nähdä tietä, ei suuta jolla hymyillä tai
nauraa.ei vapaata sydäntä, pelkkä murtunut, kaipaava lohkare.
koko ihminen täynnä tyhjyyttä.
en pysty pakenemaan tätä helvettiä niin monta kertaa olen
yrittänyt,
mutta olen yhä lukittuna sisään. voisiko joku johdattaa
minut läpi tämän painajaisen?

syksyisin ne tapaavat teloittaa elämäniloni

kuulin mitä halusinkin
ja luovutin viimein tavoitteluni

sehän on jo aivan sama

tänään tuntui hyvältä vain jäädä tähän maahan
antaa muiden astella huolettomina ylitseni
olen tässä teille toivottomalta vaikuttava pelto
villiintynyt ja itsepäinen, nokkosia täynnä

heitin kengät nurkkaan ja avaimet siinä perässä
yritin ymmärtää kymmenettä kertaa
vaikka muste ehtikin jo levitä pitkin paperia ja sormia
aivan kuin nämä ruostuvat haaveet mielessäni

ikävän riemuvoitto
hallusinaationi tyhjyydestä tyhjempään
kun minussa ei ole yhtään mitään kellekään

Tuska repii palasiksi
ei enää jeesusteipillä voi
sydäntäni koota.
Tai purkalla
onnelliseksi korjata.

Vihaani huudan
tähdettömälle taivaalle
Ei kukaan kuule,
ei ketään kiinnosta.

Taas yksi epäonnistuja,
raukka kompastui omaan elämänfilosofiaansa,
joka salli kaiken olevan mahdollista,
Huomasi juuttuneensa
maailman yksinkertaisimpaan tilanteeseen,
jossa vastausvaihtoehdot ovat
joko kyllä tai ei.

en minä ole väsynyt
uneksin

en tahdo nyt puhua
mietin

en minä sitä vahingossa tehnyt
ette vain pitäneet sitä sopivana

en minä surusta itke
pelottaa

tahtoisin huutaa

Katkeruuden kyyneleet teoistasi,
vierivät poskiani pitkin viiltäen.

Hartiat korvissani, tunnen,
kuinka puna nousee syytetyille kasvoille.

Väsyneet silmät, niin monesti valvotut yöt,
paljastuvat meikin alta.

ON TURHA PIILOTELLA MITÄÄN.
ME TIEDÄMME TOTUUDEN.
he huutavat

KÄÄRI HIHASI JA NÄYTÄ
ONKO SINUSSA NAISTA TARPEEKSI.

Kyyneleiden viiltämät kasvoni paljastavat,
ettei mikään ole niin kuin ennen.


___

Minä tulen aina muistamaan
illan jona sydämeni tippui alas.
ja kasvoni haalistuivat,
sen kirvelevän hetken.

Annoin itseni luulla että sinä
kirjoitit minulle unelmasta totta.
Ei.

Minä muistan illan viileyden
ja tuulen joka paiskoi
maassa olevaa sydäntäni
liiankin kovaa.

Tuhansina jäisinä pisteinä
minun itkuni tippui
asfaltille joka ei koskaan ennen
ollut nähnyt kuollutta.

Kaikuina aamuisessa porraskäytävässä
mustina aaltoina tuska löi ylitseni
ja kerta kerran jälkeen
löysin itseni elottomana.