IRC-Galleria

Janne oli niitä mopopoikia, joiden oli aina pakko ajaa vähän kovempaa, keulia vähän pidemmälle ja opetella joku vielä vähän näyttävämpi temppu. Ennen tuhatta kilometriä matkamittarissa Janne keuli jo kilven maahan.

Talvella Janne oli treenaamassa jäällä. Aika kului, samoin bensa. Illan hämärtyessä Janne lähti taluttamaan hyytynyttä mopoaan kotiin.

Jää rusahti.

"Ei saatana!"

Janne selvisi säikähdyksellä, mopo ei. Jäiden sulaessa sitä nostettiin isolla rahalla järven pohjasta. Vaihto-osiksi saman tien, kaikki osat, jotka olivat kestäneet talven järvessä ruostumatta.

Seuraavan kesän Janne ajelikin lähinnä kavereiden kyydissä. Se ärsytti kavereita ja se ärsytti Jannea. Syksyllä Jannen kummisetä löysi halvan, hyvän mopon, osti sen ja myi Jannelle. Kunnostettuna se oli vielä parempi kuin edellinen.

Pari viikkoa uudella mopollaan ajeltuaan Janne jäi ratsiassa kiinni mopon virittämisestä ja menetti korttinsa. Hän löysi elämäänsä naisen ja pääsi kuin pääsikin yli ajokiellostaan. Kun kortti tuli takaisin, jäi nainen ja kotikaupunki kauas taakse. Janne ajoi kavereineen Norjaan. Kun he tulivat takaisin, oli Jannen nainen löytänyt jo toisen. Eikä suostunut tulemaan takaisin, vaikka Janne kuinka aneli ja pyysi anteeksi. Jannea kadutti ja hävetti, mutta reissua ei saanut tekemättömäksi.

Kun mopossa ei oo peruutusvaihdetta.