IRC-Galleria

Jee, enää kaksi päivää jouluaattoon..
Sitten saamme tietää saammeko paketteja, vaiko risuja. ;)
Toivottavasti niitä paketteja.. Mutta ainahan saa toivoa, eikö vain?

En pääsekään tänään lähtemään.. Se siirtyi huomiseen. Mutta päivä sinne tai tänne, onko sillä niin väliä? Ei minulle, ainakaan tässä tapauksessa.
Päätin vielä odottaa jospa minulle huomenna viimeistään tulisi postista yksi paketti..
Ja toivon sitä hyvin hyvin hartaasti että se tulee..

Joten, tänäänhän mie kerkeen tehä vielä kaikenlaista.. ku ei tarvitse vielä lähteä minnekään. Kuten.. ottaa rennosti. Pakkailla.. yms kivaa.
Nauttikaamme tästä joulunodotuksesta!



~~ Hymyile - ja maailma pitää sinua idioottina ~~

Päivä alkoi melko hyvin, jopa.. Sain piiraatkin paistettuu.
Erinomaista. Luulis..

Sitten levähdettyäni raskaan urakan jälkeen ;) sain paketit kääreisiin.. eli presents konttikuntoon. whee

Sitten murusta rinnan alle.. ja vapaata telkkarin katselua.
--> Koneelle. Yllättäen.
Kiireistä puuhailua koneen ääressä..

Sitten.. Mieleni taas pahoitettiin. Again..
Kerran päivässä- kiintiöllä mennään..
Vaivuin masennukseen ja alakuloisuuteen. Keskiverto päässäni harhailee useita ajatuksia joihin minulla ei ole vastausta, tai joita en täysin ymmärrä.. vielä.. katsotaan jospa joskus tulevaisuudessa nekin minulle paljastuisivat.

Nykyään on paljon semmoista jota en ymmärrä ollenkaan.. tai ehkäpä en halua ymmärtää tai tietää?
Mutta paremminkin on menny.. Jeet sille.



~~ Hyvät kuolevat ensin - ihan hävettää olla hengissä ~~

-Juosta kipaisen koneelle..aikani selailen internetin ihmeellistä maailmaa.. wau
-Lösähdän sohvalle makaamaan.. Vaihdan kanavan ykköselle. Katson Prisman dokumentin Kuningas Salomonista.. jee. Interesting.
-Silmät painuvat kiinni.. Nukkumatti käy vierailulla.. haa
-Seikkailen unten mailla noin reilun tunnin.. Tosin en muista että mitään jännää olisi tapahtunut.
-Herään, ja huomaan että leffa on alkanut.. Karistelen unet silmistäni ja rupean seuraamaan Tappajahaita. Jännee..
-En jaksa enää kahtoo.. Meen pötköttämään. Taas. Jee.
-En jaksa enää pötkötellä.. Ei väsytä. Meen suihkun kautta koneelle..
-Kuuntelen musiikkia.. Ja olla töllistelen koneella. Huisin hienoo.



~~ Juuri kun aloin tottua eiliseen, tulikin tämä päivä ~~

Tänään on ollu vähä heikkoo meininkiä.. Heikko happi meinaan.
Tuli otettuu vähä virkistystä eilissä päivännä.. Ja, noh. Sitä arvaa mitä siitä seuraa.
Mutta ei hätä oo tämän näkönen (se on pyöree ja punanen HAH), kyllä tästä selvitään.. Tahdonvoimalla mennään vaikka läpi harmaan kiven.

Tämä saakutin nuha continues... Ei hyvä ei. Ollenkaan.
Saapa ainaki pötkötellä rauhassa jos ei muuta.. Vaikka harrastasin sitä joka tapauksessa. Kukkaa ei voi minuuu estee tekemästä sitä. Suaphan sitä toki yrittää --> omalla vastuulla. ;)



~~ Tiedän vihdoinkin, paljonko tähtiä on. Niitä on paljon. ~~

Samanlaista, samanlaista..
Eli mikään ei ole muuttunut eiliseen verrattuna.. Vielä vaan pahempaan suuntaan ollaan menossa --> sain jalkaan tänään hienon mustelman. Ähähää.. hmm. Ei luulis olevan hauskaa. Mut on silti..

Ja tänään tapahtui myös jotain hirvittävää.. Tulevaisuuden kannalta. Josta en halua tässä nyt juuri puhua.. Koen itseni niin.. Pettyneeksi,masentuneeksi, yksinäiseksi,kipeäksi.. Ja blaah.

En..voi..enää..kirjottaa..mitään..



~~ Mozart on kuollut. Beethoven on kuollut. Enkä minäkään voi oikein hyvin. ~~

Huh.. Väsyttäs. Vain vähän, ei paljoo.. (Eipä.)
Noh, ei pitäs valittaa kun kerrankin on jotain töitä.. Ja silleen.

Lunta vain satelee hiljalleen. Hiennoo.. Mie tykkää. Ja paljon.. x)
On raikas talvisää.. lallallallallaa.. Ja muuta en muistakkaa. hah.

Koen itseni melko yksinäiseksi juuri nyt.. Jos rupeaa tarkemmin miettimään. Hmm.. Interesting. Tai ei oikeastaan. ^^

Jospa huomenna olisi toisin.. ja paremmin tämä elämän laita.
Suaphan sitä toivoo. Niin tosiaan..




~~ Säälin saa lahjaksi, kateus pitää ansaita! ~~

Tulipa vain mieleeni.. Eilinen jäi välistä..
No, empä siihen olisikaan keksinyt mitään kirjoittamista. Ainakaan mitään viisasta.
(Vaikka liekkö mikään viisaasti kirjoitettu edellisistäkään).

Eilen satoi lunta, ja sataa edelleen.. Ihanaa.
Pitäähän jouluna lunta olla, vai mitä? ;)
Njooh...

On nii pääkoppa tyhjä ettei keksi mitään...
*tyhjää täynnä koko ihminen*



~~ Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä ~~

-Voi helkutti miten ruma jätkä!
-Lets go ja annetaan sille turpiin!
-Rauhoitu hyvä mies.
-Se löi minua päähän niin saan antaa sille turpiin!

Päivän paras.. xD
*Ähihihi* Ei voi olla nauramatta..

No niin.. Sitten muihin aiheisiin.

*Hiljaista*

*Hiljaisuus jatkuu..*

Tänään ei edes satanut lunta.. Sitä niin kovasti odotin, ja toivoin.
Mutta eih..
Toivoin että puhtaan valkoiset lumihiutaleet olisivat leijailleet hiljalleen maata kohti.. Kaikessa rauhassa. Olisin voinut napata yhden kädelleni.. Vaikka se ei olisikaan kestänyt siinä pitkään. Nopeasti se olisi kädeltäni hävinnyt, sulanut pois..

*Jää odottamaan lumihiutaleiden hiljaista rauhallista tanssia kohti maata..*


~~ Kuvittele, olet hullu, eikä kukaan huomaa sitä ~~

On synkkä ja myrskyinen yö...

Heh, hetken jo luulitte että tästä voisi kehkeytyä jotain mielenkiintoista. Huijasin! *Ähähähä*

Noh.. Lohduttaakseni voin kertoa jonkun lyhyen kertomuksen. (Minä mitään romaania rupee teille kirjottamaan.. ).

Olipa kerran pieni tyttö, joka asui melko pienessä mutta kauniissa laaksossa perheensä kanssa.
Eräänä päivänä hänen pieni koiransa karkasi läheiseen metsään. Tietysti tyttö kiiruhti juoksemaan rakkaan koiransa perään, ajattelematta sen enempää..

Tytöstä tuntui että hän vain juoksi, juoksi ja juoksi.. Ilman mitään päämäärää. Hikipisaroiden valuessa kasvoja pitkin, hän viimein huomasi koiransa istumassa kallion reunalla. Hengästyneenä tyttö pysähtyi koiransa viereen, ihailemaan samalla avautuvaa maisemaa. Silmät suurina hän tuijotti rotkoa.. Koskaan hän ei ollut nähnyt mitään niin kaunista.

Rotkon pohja oli vehreä runsaasta kasvillisuudesta, papukaijat lentelivät suurina parvina sateenkaaren väreissä ympäri rotkoa, hän kuuli eläinten äänet juttelemassa toisilleen, etäämmällä oli suuri vesiputous, jonka äärelle muodostui loistava sateenkaari auringon säteiden langettua siihen..

Yhdessä tyttö ja hänen koiransa katselivat mitään sanomatta tätä luonnon suurta kauneutta...
Mutta aivan liian pian tyttö huomasi että oli tulossa hämärä. Heidän pitäisi lähteä äkkiä kotia kohti, etteivät he eksyisi metsään.
Juoksujalkaa he lähtivät etenemään suuntaan josta he arvelivat tulleen. Juostessaan tyttö yritti etsiä jotain merkkejä suunnasta josta he olivat tulleet.. Äkkiä he tulivat pienelle aukealle alueelle, jonka läpi tyttö ei muistanut tulleensa. He olivat kahdestaan hämärässä metsässä.. Mahdollisesti eksyksissä.

Tyttö istuutui keskelle aukeaa, ottaen pienen koiransa syliinsä. Mitä jos he eivät löytäisikään kotiinsa? Tyttö mietti miettimistään.. Hänellä ei ollut hajuakaan minne suuntaan heidän pitäisi mennä. Hajuakaan...Hmm.
-Missä koti??
Tyttö kyseli koiralta. Koira katsoi pää kenollaan tyttöä vähän aikaa, ja alkoi sitten nuuhkia ympäriinsä. Pian se haukahti ja lähti juoksemaan kasvillisuuden sekaan. Tyttö kiiruhti koiransa perään yhtä nopeasti.

Koiran vilistäessä kasvillisuuden seassa, tyttö mietti osaisiko se kotiin.. Jospa se vain haistoi jonkun eläimen hajun.
Kerkiämättä miettiä sen enempää he tulivatkin jo laakson reunalle. Tyttö oli iloinen nähdessään nuotiotulen kaukaisen hehkun ja savun hajun.
Niimpä tyttö ja hänen koiransa lähtivät juoksemaan tuota hehkua kohti sen minkä jaloistaan pääsivät.

Tytön perhe juoksi heitä vastaan, napaten tytön syliinsä. Kun vanhemmat kysyivät missä he olivat olleet, tyttö ja koira vain katsoivat toisiaan ääneti silmiin.
Tämä oli ollut heidän ensimmäinen suuri seikkailunsa.


~~ Miksi pitäisi olla toisten kaltainen, kun heitä on jo niin paljon? ~~

Olen aivan pihalla.. Kaikesta. En tiedä mitä tekisi, sanoisi, keksisi.. blaa blaa.
Olen ihan pimennossa...
Olen kuin superpallo.. Pomppailen autuaan tietämättömänä sinne tänne.. Tietämättä minne menisi.. Ja mitä siellä tekisi..

Noh.. Onneksi minulla on kaveri. ;) Salaperäinen pieni otus.. Joka asustaa salaisessa piilopaikassa. Josta sitä ei kukaan koskaan löydä.. (Toivottavasti).
Vaellamme kaksin tässä suuressa, kylmässä, pimeässä maailmassa..
Turvaamme toisiimme, kun toisella on paha mieli.. Juttelemme mukavia, jotta tuntisimme itsemme mukaviksi.. Muuten se on melko mahdotonta.



~~ Jonakin päivänä laivani saapuu, ja minun onnellani olen varmasti lentokentällä ~~