Kukaan ei nää mitä tuskaa käyn kokoajan läpi...
Hymyilen ni se hämää teidän katseita...
Luulette et mun elämä on pelkkää iloa ja riemua...
Luulette et kaikki on mun kavereita ja kukaa ei pilkkaa...
No totuus on kuitenkin se et kaverit pilkkaa, puhuu paskaa selän takana ja teeskentelee olevansa muka parhaita kavereita.
Jos kuolisin ni surisko kukaan koskaan?
Ilmestyiskö joku edes hautajaisiin?
Kukaan ei tajua paitsi ääripisteessä miten surkeeta mun elämä on ja kuinka perseestä tämä todellisuudessa on.
Ihmiset tervehtivät ja hymyilee tullessaan vastaan mutta ajattelee aina että siinä on taas tuo helvetin ruma paska!
Kukaan ei tajua että joka kerta kun kuulen jotain pahaa itsestäni se ei pyyhkiydy ikinä muististani.
Joku voi ajatella että elän kuin taivaassa vaikka elämäni luisuu askel askeleelta päin alas helvettiin.
kopioi mikäli olet samaa mieltä.