IRC-Galleria

olis pitäny.

mut en vittiny ja uskaltanu ;O

joku meille tänää? :))

mä aina tiesin ettei susta olis siihen ;O
sä sanoit Viimeeks eilen et oot muuttunu.
jos sun yhteenkään sanaan vois luottaa,
ni oisin ees hetken tyytyväinen.
mä tiiän myös et jos mun ja sen väliltä täytyy valita,
ni mä oon se joka tuleen tokana.
mut pidä varas. Mä en kirjaimellisesti purematta niele, ja nyt saat todeta sen pahemmin ku ennen.
Beware of Aries, The Ultimate Pioneer Of The WarGods. My Wrath Is Upon You.
our deal just ended, and War have come upon You. Summon Your Army, and show Me are You worth of anyone's loyality. I won't protect You anymore.

You made a deal with Me. I gave You My loyality and protection.
You won't be able to talk Yourself out from this. one deal to keep 100 years as my allie.
My terrible Army is getting at You, it will track You back to the Doom, and Your Soul with it.
I already told You, The Time Is Up. It comes now. and it haunts down the Girl with Untruthful Soul.

sano mielummin suoraa, ku et kierrät ja pitkität. se tekee täst asiast aina vaan vaikeempaa.
oon kuullu suorii vastauksii ennenki, eikä ne ketään tapa.
helpota ees ittes vuoks tätä asiaa, ni ei tuu epäselvyyksii enää ollenkaa.

mun elämäni ainoita totuuksii alkaa tulee ilmi, mull ei enää oo salaisuuksii jäljellä.
tai no kaikkihan sen ainoon asian tietää, ainakji siitä faktast etten haluu/suostuu puhuu siitä ääneen.
oisko se päätös tälle kaikelle? nyt tiedän et musta ois siihen, kuhan saan vaa täydellisesti rehellisen vastauksen.

"I'll be here..."

"Why...?"

"I'll be 'waiting' ...here..."

"For what?"

"I'll be waiting... for you...so...
If you come here...
you'll find me.
I promise."

So You don't want to raise against The Mighty Aries, Pioneer Of The WarGods.
Join My Army and feel the award. Only a simple pledge of Loyalty is needed.

Kun olet eliminoinut kaiken sen mikä on mahdotonta,
täytyy sen mikä jää jäljelle olla totuus
- olipa se kuinka epätodennäköistä tahansa.
-Sherlock Holmes-

"Se mitä näette peilistä ette ole te"
Vieläkö muistat, miltä yöt tuntuivat lapsena ja mitä ihmeitä ne tuntuivat sisältävän, miten ne vain katosivat jonnekin tai tuntuivat joskus siltä kuin eivät loppuisi koskaan. Ja miten tosi ja uni, pahat ja hyvät unet sekoittuivat todellisuuteen ja omiin tunteisiin aivan toisella tavalla kuin nyt, aikuisena.
Ovatko yöt muuttuneet lapsuuden jälkeen?
Vai mekö muutuimme?
Oletko huomannut, että öisin liikkeellä on aivan erikoisia ystäviä, yhtä monenlaisia kuin meitä, tavallisia yön asukkaita on.
Ja oletko huomannut, että öisin on mahdollista saada uusia ystäviä.
Oletko huomannut, mitä kaikkea öisillä ystävillämme on mielessään?
Oletko huomannut, millaisia ystäviä sinullakin voisi olla?
Unet eivät olisi unia, jos ne olisivat samanlaisia kuin se totuus, joka on vastassamme, kun olemma valveilla.
On lohdullista, että samalla lailla toivo ei olisi toivoa, jos se mitä toivomme olisi jo toteutunut, usko ei olisi uskoa, jos se mihin uskomme voitaisiin tietää varmasti tai jollakin vääjäämättömällä tavalla, kaipuu ei olisi kaipuuta, jos kaipuumme kohde olisi läsnä, ja rakkaus ei olisi rakkautta ellei se ylittäisi sitä, mitä me itse olemme.
Unilla, uskolla, toivolla ja rakkaudella - niillä on paljon yhteistä.

mitäs tähä enää lisäämää ku et untuu silt ku ois risteyksen keskel, miellyttämisen ja häpeän välillä.
toisaalta mikä mä oon kenellekkää itteenki myymää. joten ehkä mä mietin vielä mitä kaikkee se oikeesti tarkottaa ottaa tulevaisuuden vastuu ja kenestä. enkä kellekkää oo luvannu olevani niitten sanojen mukanen, joten mahdolliset pettymyksistä johtuvat syytteet voi samantien tiputtaa nollalukemaa. jos tätä asiaa miettis enemmän ku yks asiaa, siitä tulis mahdollisesti järkevä yhtälö.

Joten mietin tän alusta viel kerran ennen päätöstä. Vaikka vaan itteni takii.