"Se mitä näette peilistä ette ole te"
Vieläkö muistat, miltä yöt tuntuivat lapsena ja mitä ihmeitä ne tuntuivat sisältävän, miten ne vain katosivat jonnekin tai tuntuivat joskus siltä kuin eivät loppuisi koskaan. Ja miten tosi ja uni, pahat ja hyvät unet sekoittuivat todellisuuteen ja omiin tunteisiin aivan toisella tavalla kuin nyt, aikuisena.
Ovatko yöt muuttuneet lapsuuden jälkeen?
Vai mekö muutuimme?
Oletko huomannut, että öisin liikkeellä on aivan erikoisia ystäviä, yhtä monenlaisia kuin meitä, tavallisia yön asukkaita on.
Ja oletko huomannut, että öisin on mahdollista saada uusia ystäviä.
Oletko huomannut, mitä kaikkea öisillä ystävillämme on mielessään?
Oletko huomannut, millaisia ystäviä sinullakin voisi olla?
Unet eivät olisi unia, jos ne olisivat samanlaisia kuin se totuus, joka on vastassamme, kun olemma valveilla.
On lohdullista, että samalla lailla toivo ei olisi toivoa, jos se mitä toivomme olisi jo toteutunut, usko ei olisi uskoa, jos se mihin uskomme voitaisiin tietää varmasti tai jollakin vääjäämättömällä tavalla, kaipuu ei olisi kaipuuta, jos kaipuumme kohde olisi läsnä, ja rakkaus ei olisi rakkautta ellei se ylittäisi sitä, mitä me itse olemme.
Unilla, uskolla, toivolla ja rakkaudella - niillä on paljon yhteistä.