tää päivä... tätä en unohda koskaan. Tapahtui jtn mitä luulin että mun ei tarvitsi koskaan tehdä. Jättää taakseni jtn mitä ajattelin että mun tarvitsi koskaan jättää. Unohtaa kaikki mitä luulin että mun ei tarvitsisi koskaan unohtaa. Se kaikki on nyt ohitse ja lopullisesti. Ei mä en halua... miten pääsen tästä olosta pois? Elänkö seuraavat monet ajat vihan,surun ja pettymyksen keskellä? Sitähän en tiedä ennen kun olen sen kaiken kokenut ja kärsinyt...
Tänä yönnä taidan itkeä itseni uneen ja toivoa että kyyneleet loppuvat ja huomenna herään aurinkoisena...
Ystävät rakkaat!
toivon teidän ymmärtävän minua nyt. Olo ei ole helpoin. Ehkä en jaksa nauraa tai hymyillä, mutta lupaan että joskus sen taas teen! Puss o kram