Olin viikon Turkissa rakkaimpani kanssa ja lailla pitäisi kieltää viikon matkat;saatana.Liian lyhyt aika kun on ollut "ikuisuuden"erossa...Lähin 26.7 ja olin yöllä perillä.Hotellissa paikallinen opas yritti heti pokailla hotellin ravintolassa ja ei uskonu mun selityksiin että nyt ei onnaa ku poikaystävä on tulossa kovaa vauhtia sinne kanssa sunnuntai aamuna.Pidin kovan jöön ja en ees halannu ku huoneeseen kiltisti menin.Sit aamulla soi puhelin että baby,olen tulossa taxilla hotelille,wait me and BÄNG luuri korvaan...10 minsaa myöhemmin se soitti uudestaan että tuutsä vai et,odotan aulassa ja meitsi juoksi alas rappuset puolalasti ja hyppäsin murusen syliin ja meinattiin katkoo toisiltamme niskat siinä rutistelussa ja pussailussa.Oi,mun sydän löi 3:ee sataa ja hymy korvissa allekirjoitin paperin että jos my askim aiheuttaa hotellille ongelmia niin olen siitä vastuussa...mitä ongelmia,häh..täh????Sehän on rauhallisuuden perikuva josta ei mitään probleemaa...paitsi kahden kesken HAHAAA..!!!Ei rauhallisuudesta ollu jälkeäkään siinä vaiheessa koko matkan aikana ku kahden kesken oltiin.(blush)
Oi..nyt niin ikävä...haluu takas.Kulttuurishokki tulla takas ku Alanyassa oli +35 aurinkoista ilman pilven hattaraa ja Helsingissä +14 ja vesisade.
Nyt mun rakas ollut siellä 3 päivää yksin ja käynyt niissä paikoissa jossa käytiin ja murjottaa.Mä oon niin "mustis" ja panikoin niin kauan kunnes tiedän herran olevan kaukana Alanyasta kotonaan Istanbulissa,kaukana svedu- pelle vosujen kynsistä tahi lonkeroista.I have strong believe in him,I trust on him.
I miss my baby...Seni Özlüyorum AskIm Benim!!!!!!!!!!! <3
Liikuntaa tullu harrastettuu...aika paljon viime viikolla (wink wink)