Tää on vaa peli mulle, katon maailmaa ruudun takaa
mikää ei tunnu miltää, mä vaa painan ruudul sataa
uupumatta kuljen eteenpäin ja duunaan uutta plattaa
kun viholliset ei voi mitään suurta suuta vastaan
mä suoritan tehtäviä, kerään lisää elämii
etin nurkist erinäisii lääkkeit mitä vetäisin
ne paikkaa mut kuntoon, saa mut lentää
vaik koko pelin sisältö on laimee ja vaisu
se peitetään efekteil, laitteil ja kaiul
Mä pelaan naiseni ja elämäni, enkä tunne eläväni
menneisyyden tiedän mut mitään en muista elävästi
muut ihmiset on pelihahmoja, siis ehkä mäki
ehkä päänsis jos mä voisin kuolla, voisin herätäkki
joku vois vetää johdon, mä oon sähkövirtaa
maailma on vaa iso peli, ilman sääntökirjaa
ilman onnellista loppuu, tai ees lepotaukoi
kun pelkään, että elämä on valheellist ja turhaa