IRC-Galleria

Oletteko koskaan ajatellu kuinka paljon helpompaa olis jos ihmiset puhuis enemmän suoraan vaikeitakin asioita? Musta on suunnattoman inhottavaa kun asiat jätetään roikkumaan ja sit ne kasvaa kaikessa hiljaisuudessa niin paljon että niistä tulee kohtuuttoman vaikeita.

Mun elämässä on ollut ihminen joka antoi ymmärtää paljon ja puhui ensin. Sitten katosi, enkä kuullut enää sanaakaan mitään järkevää. Ei mitään selitystä, ei mitään syytä. Vaan kylmä poistuminen ulos mun elämästä. Jäin aikalailla paljon enemmän kun hämilleni. Välillä sain kuulla anteeksipyyntöjä ja lupauksia siitä et asiat kääntyy parempaan, et nyt on vähän vaikeeta. Mut mitä tarkottais se et asiat kääntyy parempaan? Mä en tienny. Sitä ei tarina kertonut.
Mä välitin oikeesti, ja mulle ei koskaan suoraan sanottu että toivoa ei enää ole. Tietenkin merkit oli selvät joo, mutta kun ihminen on niin hassu olento et se jaksaa vaan toivoa, jos varmaa tietoa ei ole. Ja mulla ei ollut. Ja mä välitin.

Vieläkään mulle ei ole päin naamaa kerrottu mitään syitä ja selityksiä. Tosin en oo niitä kyllä saanut muutakaan kautta. Mun on vaan käsketty jatkaa ja unohtaa. Mut ei päin naamaa sitäkään.
Musta se on vähän raukkamaista. Mun mielestä tärkeet asiat pitäis sanoa suoraan eikä juosta niitä karkuun ja aiheuttaa toiselle kamalasti surua. Ihmisillä ei saa leikkiä, mä yritän itsekin muistaa sen.
Mä olen ollut lelu ja ovimatto liian monta kertaa. Joka kerta se sattuu yhtä paljon.

Hiljattain tapasin ihmisen jota ihailen paljon juuri siksi että hän on joka kerta sanonut mulle asiat suoraan niinkun ne on. Totuus ei aina siinä hetkessä tunnu kivalta, mut suoraan sanottuna se säästää monelta itkulta ja tuskalta.

Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka on niin itsekkäitä et ne vaan katoaa ilman selitystä. Se on kamalaa. Jos joku tunnistaa itseään tästä, niin toivottavasti mietit. Se satuttaa.

Iris - yksinäinen


"taakse mutkaisten katujen pakeni onneni kadoten
juuri kun luulin siitä saaneeni otteen..."
-Elviira-