miksi sillä ajalla on niin kiire? se ois ihan hyvin vaikka voinu pysähtyä viime viikonloppuun lepäämään.
tänään olin korkeasaaressa. terhin, roopen, inkan ja tuomaksen kanssa. oli kivaa.
se tiikeri on niin hieno. vaikka se on suljettu sinne häkkiin niin se onnistuu silti näyttämään niin villiltä. ylpeältä.
oon tosi väsynyt, mutta en saa nukuttua kunnolla. on huolia. en tiedä mitä tekisin. aika menee niin kovaa, en mä pysy enää mukana... mihin yhtäkkiä katosi seitsemän kuukautta aikaa? enkä mä ole yhtään sen viisaampi, enkä valmiimpi kohtaamaan elämää. en vieläkään.
mä olen elänyt koko kesän sellasessa maailmassa et mun ympärillä on ollu ihmisiä jotka on pitäny mut pystyssä. ja oon tavannu uusia ihmisiä, joihin rakastuin hetkessä, ja nyt on kamala ikävä. niin epäreilua. aina vaan ikävää.
mä oon ihastunu, rakastunu, hämmentyny, peloissani ja hyvin väsynyt. ja sitten mun pitäis vielä tietää jotain tulevaisuudesta???? no way. ihan tasan toivotonta.
rintaan sattuu ja leikkaus pelottaa. ja syksy pelottaa.
sanokaa joku mulle että mulla ei oo hätää. pitäkää joku mua kädestä?
ajatteleeko joku mua jossain niinku mä ajattelen.... niin.
mä olen varma että musta tulee vielä jotain. kunhan mä löytäisin sisältäni sen voiman ja sen tahdon. ja tietäisin mitä haluan. miks missään ei myydä valmiita ratkaisuja?
mä tahdon olla rakastunu. oikeesti, enkä vaan jossain syvällä mielessäni.
ooksä muhun ihastunu?
mä rakastan ja vihaan mun elämää. se on välillä niin täydellistä hetken ja sit taas sen jälkeen pelkkää ikävää.
voisiko aika pitää välillä lepotauon oikeessa kohtaa. vaikka siinä aamuyön hetkessä, kun ois täydellisen onnellinen.
se olis vaan ihan semmonen pikku toivomus.......
niin ja että mikä biisi?
no tietenkin The Cardigans - 03:45 No Sleep