enkä unta saa
vaikka ensi kertaa,
en huolta jaksa siitä kantaa
rakastatko mua sä paljonkaan.
Et mua huomaa,
jos en pidä ääntä itsestäin,
olen kuin ilmaa,
mitä jos se loppuu yllättäin,
ja mä mietin, vaikket mua sä huomaa
niin kumpaa meistä ei ole olemassakaan
Silmissäin vain on kylmät kyyneleet,
näet mun syväjäätyneen,
ei tunto palaa,
pääset uniini salaa ja katoat jälleen
takavasemmalle
tunnet sen, olit joskus oikea ihminen
jää vain kylmät kyyneleet
