IRC-Galleria

Se oli yksi niitä syksyisiä aamuja, jolloin mikään ei tuntunu menevän niin ku toivois. Se oli yksi niistä monista aamuista, joita oli tullu elettyä pitkin elämää. Kaikki oikeestaan alkoi siitä, kun lapsuus lakkasi ja nuoruus alkoi. Se oli se yksi hetki elämästä, jolloin on kaksi vaihtoehtoa, kyllähän jokainen tietää. Se hetki, kun pitää valita käveleekö oikeelle vai vasemmalle, ”onneen” vai ”kurjuuteen”, ns. Siwaan vai Citymarkettiin. Siinä vaiheessa se päätös ei tunnu niin vakavalta, voi huoletta miettii, et teen nyt mitä teen ja kelataan sit myöhemmin, et jos tehäänki toisin. Sen kyllä sit saa jokainen huomata, ettei se meekään iha niin. Sillä hetkellä kun teet sen tietyn ratkaisun ja alat elää sitä. Huomaat uusia asioita elämässä ja kelaat juttuja sillä tavalla, ni ei niitä nii vaa kitketä enää ajatuksista, on vaikeeta vaihtaa HK:sta Kabanossiin, jos toiseen on jo tottunu.

Eihän se sinäänsä ketään kiinnosta, jos yksi yksilö menee menojaan. Tässä maailmassa on kumminkin niin monta osaa, että ei siinä kerkee yhtä pientä kaipaamaan, ei tää oo yhden pelaajan peli. Varsinkaa, jos se yksi pieni ei ole edes mikään tärkee osa mitään. Niinkun tämä nyt ei ole. Ei tästä tule mitään epäonnistuneen yksilön angstista tarinaa siitä, miten jumala kohtelee meitä epäoikeudenmukaisesti ja maailma potkii päähän. Niin makaa kuin petaa. Jokainen valmistelee itselleen sellasen elämän, ku haluaa ja tuntee tarvitsevansa. Jossei jaksa panostaa, niin ei sitten pitäisi valittaakaan. Jokainen voi ottaa opikseen ja miettiä, mihin elämässä kannattaa panostaa, jotta siitä jaksaisi ottaa irti sen verran, että jaksais elää loppuun asti ilman, että tarvitsee koskaan kysyä itseltään kysymystä ”Mitäs jos en koskaan olisikaan syntynyt”, tai edes ”Miksen olisi voinut syntyä Alaskaan kalastajaksi”.

Niin onnekkaan lapsuuden kanssa, pitäs osata miettiä, että kaikki ei voi jatkua näin loppuun asti. Jos sellasta kuvittelee, niin rakentaa vaan itelleen suurempaa pudotusta, sitten kun se todellisuus vihdoin ja viimein tulee sun luokse. Ja usko mua, se kyllä todellakin tulee. Joskus sen lehmänkellon kilinän kuulee kilometrien päästä, joskus se tulee kun salami kirkkaalta taivaalta. Sitten kun se tulee, ni sä et halua, että mä olen ovella sanomassa ”Mitäs minä sanoin” kera omahyväisen virnistyksen ja vittumaisen naurun, sillä hetkellä se vois olla viimenen naula arkkuun.

Jos sä huomaat, että sun lapsuus on onnellinen ja täynnä hyvyyttä, ota siitä kaikki irti. Nauti niin kun ei olis huomista. Herää aamulla aikasin, riehu pihalla koko päivä kavereitten kanssa. Välillä kuulet kun äiti huutaa ikkunasta syömään, juokset kotiin ja innoissas hotkit perunoita poskeen, koska et malttas millään odottaa, että pääset takas ulos leikkimään. Pitkin päivää kiehnäät nurmikolla, teet hiekkakakkuja, leikit tarhan pihalla, juokset pitkin metsää etsimässä karkureita ja kun katulamppuihin syttyy viimein valot, hyvästelet kaverit, juokset kotiin ja päivästä väsyneenä kaadut sänkyyn nukkumaan tietäen, että huomenna on ihan yhtä kivaa. Se on sitä arkipäivän iloa, jota voit viettää vaan kun oot lapsi, pieni, tietämätön ja naiivi.

Sillon, ku se itse oli lapsi ni se otti kaiken irti siitä, ja se olikin oikeessa. Nuoruus ei tuonukaan sitä, mitä sieltä ois lapsuuden perusteella odottanu. Tosin sillon lapsena sitä ei vielä osannut ajatella, ehkä sen alitajunnassa tiesi, mutta ei halunnut uskoa. Se oli sellasta hauskaa aikaa se nuoruus. Näytti ja välillä oikeesti tuntuki siltä, että olisi, tai ainaki sillon sitä niin luuli. Ehkä se tosiaan näytteli niin hyvin, että meni välillä itsekin harhaan. Muut ainaki meni, siitä ei ollu epäilystäkään. Kukaan ei koskaan tiennyt, että mitä se oikeasti miettii tai tuntee, ei koskaan. Onhan tällaisia toki monia, mutta kyllä tää oli yksi parhaista, vaikka itse se niin sanookin.

Itseasiassa pariin kertaan, se jopa yritti jollekin sanoo jotain. Jotenki vaan tuntu, että aina niillä kenelle se yritti kertoa, ni oli niin paljon muuta tekemistä ja omia murheita, ettei niitä kauheesti kiinnostanu. Ei niitä kyllä voi syyttää, kuka sitä omilta murheiltaan haluis muitten paskanjauhantaa kuunnella. Kyllä minäkin mieluummin laskisin karkkeja, ku kuuntelisin miten joku jauhaa omasta paskantärkeestä elämästään. Eikös jokainen mielummin panosta omaan hyvinvointiin, kun miettii, että miten toisilla menee? Ja on ihan turha alkaa jauhaa mistään lähimmäisenrakkaudesta, kyllä se lähimmäisenrakkauskin lähtee siitä, että ensin rakastaa itseään. Mutta mietipäs, mistä tulee lähimmäisenrakkaus ihmisillä, jotka ei rakasta edes itseään? Niinmpä niin, sitä on se hyvä näytteleminen. Ei niitä Oscareita iha mitkään tyhmät tytöt ja pojat voita.

Noh, joka tapauksessa. Sellasta se oli se nuoruusaika, oman onnellisuuden ja onnettomuuden kiertelyä, muiden kuuntelemista, neuvomista ja huolehtimista. Oman itsensä laiminlyömistä, joka myöhemmin kostautuu sillä pahimmalla mahdollisella tavalla. Ei sitä oikeestaan ite missään vaiheessa huomannu, että hommat alko todella lipsuu käsistään. On jopa ehkä vähän surullistakin, että ei huomaa kun mikään ei enää tunnu miltään ja elämä valuu sormien välistä jättäen märkiä läiskiä taaksesi. Ihan sama mitä kukakin sanoo tai tekee, jokainen vastaus on samanlainen. Jokainen silmänisku ja ääni on samanlainen, tulee samalla painolla ja samaan kohtaan. Mieti sitä tunnetta, kun heräät aamulla ja jo siinä vaiheessa tiedät, miten päivä tulee päättymään. Tiedät tasan tarkkaan mitä tuut sanomaan ja tekemään, kenelle tuut sanomaan ja tekemään.

Mikään ei koskaan muuttunut. Joku aamu heräsit ja mietit ”Tänään, tänään mä teen jotain mitä en oo koskaan aikasemmin tehnyt. Tänään mä otan ilon irti ja nautin elämästä. Tänään mä sen todella teen.”, uskoitko sä silti itsekään tohon missään vaiheessa? Ehkä sä pienen hetken uskoit, mutta sitten tajusit, että et sä ketään voi huijata, et edes itteäsi. Ei kukaan voi näytellä koko elämäänsä, moni on yrittäny, mutta silti on aina jotain joka on vahvempi. Marilyn yritti, Elvis yritti, mutta kuinka loppuen lopuksi kävi? Jossain vaiheessa huomasit, että elämä tarjoilee kaiken omasta takaa ja lakkasit tuottamasta itelles lisää pettymystä. Yritit vaan tehdä kaikke pudotukset vähän pehmeemmiksi.

Jossain vaiheessa kumminkin oli jonkunnäkönen selvä hetki, ja huomasit, että ei tää voi mennä näin. Eihän Game Over voi tulla kun pelikään ei oo vielä alkanu, eihän? Päätit tehdä edes yhden ratkaisun omasta puolestasi, ei sitä siinä vaiheessa kukaan tietenkää voinut tietää, että mihin suuntaan se johtaa. Itse kumminkin olit päättänyt, että tää on se ”Uusi alku”. Kuullostaako tutulta? Jep, ei sitä vissiin ikinä opi. Saatatte ehkä arvata, että ei se ollut. Niin, taas yksi itselle turhaan tuotettu pettymys, vaikka aikasemmin oli jo luvannut, että ne olis nyt loppu.

Kaikki jatku siis ihan samaa rataa, tosin tällä kertaa ne kohteet vaan oli erilaisia. Tällä kertaa tuntui, että ei välttämättä tarttiskaan esittää, että aina on kivaa. Jotenki silti kaavoihin kangistuneena sitä silti ei osannu lopettaa. Ei jotenki halunnu tuottaa muille turhaa vaivaa omilla ongelmillaan. Se oli liian vähän, liian myöhään. Tähän astikin oli tullut ihan hyvin toimeen itsekseen, niin miksei sitten loppuun asti? Kyllähän sitä aina tulee toimeen ja selviää, mutta millasilla voimavaroilla ja kuinka pitkään ennen ku tulee loppu? Kuinka monta kertaa voi painaa reset nappulaa, ennen ku kyllästyy lukemaan tekstiä ”Game over”. Siitä se aiko ottaa selvää.

On oikeesti ihmeellistä, miten paljon ihminen voi kestää. Tiesköhän ihmisen maanpäälle laittaja, että täällä elo ei oo mitään ruusuilla tanssimista, ku varusti meidät tällasilla hermoilla. Aika brutaalia, suorastaan sadistista, laittaa meidät tänne talsimaan, jos ties jo ennalta millasta paskaa tää on. Noh, joka tapauksessa täällä nyt ollaan ja parhaansa tehdään. Onko parhaansa tekeminen sitä, että enää yrittää vaan pysyä hengissä?

Alussa sitä yritti muuttaa kaiken hyväks ja miettiä parhain päin. Jokaisesta päivästä piti tehdä elämisen arvoinen ja oli oikeesti uskottava, että kaikkeen on syynsä. Sitä on kumminki pakko alkaa säästää energiaa, että jaksaa mahdollisimman pitkään. Ei se oikeestaan muista, että missä vaiheessa siitä jokapäiväisestä unelmoinnista ja tavoitteiden asettelemisesta siirryttiin siihen, että aamulla jakso herätä ja vetää maskin päälle. Mennä ihmisten ilmoille, nauraa, hymyillä iloita ja laulaa. Sitten tulla kotiin ja alkaa ladata pattereita, että saman esityksen jaksais vetää joka päivä. Joku vielä uskaltaa väittää, että se on huono näyttelijä! Näyttelee joka päivä, ja kaikkiin menee ihan todesta. Jossain vaiheessa, jos joku alkaa epäillä, ni muutama selittelevä sana ja kaikki on taas hyvin. Kyllä ihmiset on tyhmiä. Ei mikään ihme, että itsemurhan ja joukkumurhien tekeminen on niin helppoa. On tää iteki nähny omassa elämässään, miten helppo tunteet, tai noh, ”tunteet” on piilottaa.

Eli siis otetaas yhteenveto. Tässä vaiheessa ollaan siinä, että mikään ei tunnu miltään ja päivät menee siinä, että jaksat seuraavaan. Eikös ooki sellasta hyvää nuoren elämää? Kyllä joo. Noh, mitäs luulette, että mihin suuntaan tästä mentiin? Siihen samaan mihin aikasemminki. Kaikki tuntuu vielä vähemmän ei miltään ja jokainen päivä on yhä vaikeempi kestää. Ei sitä oikeestaan kukaan oikeesti osaa päällisin puolin sanoo, että miten paljon kaikkee paskaa ihminen on voinu kestää. Vaikka ne oikeet tapahtumat vois pukee sanoiks, ni ei niitä kaikkia tunteita ikinä pysty. Ei vaikka ois kuinka hyvä kirjottamaan, kuinka oppinu ja viisas, ni aina on jotain, mitä ei vaan osaa pukea sanoiks. Pitäis olla itse sen tilalla, että vois todella tuntee sen tuskan, vois todella ymmärtää.

Jokainen tuntee tuskaa, jokaisella on vaikeeta ja jokaisen tiellä on monttuja. Joillain on isompia, joillain pienempiä, kaikki ei kestä kaikkea. Tää voi melkeen miettimättä sanoa, että tällä on paljon sellasta, mitä ei ehkä suurin osa kestäisi. Siinä vaiheessa kun katot sitä silmiin, et näe tippaakaan katumusta, häpeää, kuulet sanat ”Tää kaikki on sun syytä” ilman mitään epäselvyyttä siitä oliko se tosissaan vai ei, voi vaan miettiä, mitä vittua? Kuinka paskaa tää oikeesti voi olla. Onko siitä tullu normaalia, että kuulee tollasia sanoja? Voiko joku oikeesti sanoa toiselle ihmiselle, että _kaikki_ on sen syytä. Ehkä voi, ehkä ei, mut tollasia sanoja ei saa takaisin. Tollaiset sanat jättää ikuiset jäljet, ei noitten jälkeen yksinkertasesti ole paluuta takasin.


Mitä sitten tapahtuu?

Mä haluan oman kodin itselleni...
Voin jo haaveilla omasta pienestä tuvasta. Mikal oma autotalli ja mulla oma hevostalli<hymy>

Pitäisköhän ruveta lottoomaan, että tää haave olis joskus mahdollista...

Kylä mä löysin jo yhden, suht edullisen<hymy>

oletko suudellut/ muhinoinut varatun kanssa?
♥ En tiedä...

onko sinulla suunnitelmia viikonlopuksi?
♥ Ehkäpä:)

onko sinua pussannut kukaan viimeisen kahden viikon aikana?
♥ Joo parikin kertaa<virne>

onko nyt aina niin järkevää kuunnella sitä järjen ääntä?
♥ Pitäislö sitä kuunnellakin? :O

onko sinulla tatuointeja/ lävistyksiä? missä?
♥ korvikset vain. Tatuointi kyllä kiinnostais..

mitä odotat tällä hetkellä?
♥ Että pääsen kotiin

oletko onnellinen?
♥ Kaippa maar

viimeisin juomasi alkoholijuoma?
♥ Kultalonkero

OLETKO KOSKAAN
suudellut kahden eri ihmisen kanssa samana iltana?
♥ Juups:D

mennyt juuri tapaamiesi ihmisten auton kyytiin?
♥ en muistaakseni..

lintsannut koulusta, että voit tehdä jotain kivempaa?
♥ En edes halua laskea..

heitellyt esineitä tarkoituksena osuaksesi toiseen ihmiseen?
♥ Khyl..

eksynyt?
♥ Joop

nauranut niin, että kyyneleet valuu silmistäsi?
♥ Kyllä kyllä

tappaisitko jonkun jos äitisi tai isäsi pyytäisivät?
♥ Enpä oo aikonu..

oletko harmissasi siitä, ettei pluto ole enää planeetta?
♥ who cares

kuinka monta kertaa sinulle täytyy sanoa ennen kuin uskot?
♥ MONTA

oletko pituudeltasi välillä 155-188 cm?
♥ Taitaa se sin vällii jäärä

miltä tällä hetkellä tuntuu? ottaako joku asia päähän?
♥ kyllä

mikä aiheuttaa sinulle stressiä?
♥ Elämä...

pelkäätkö ketään tuntemaasi ihmistä?
♥ Juu

mikä tuntuu kivoimmalta paljaiden jalkojen alla; asfaltti, ruoho vai hiekka?
♥ ruoho

kenen kanssa painit viimeksi?
♥ Mikan...

ketä halasit viimeksi? milloin?
♥ Mikaa, eilen...

kenelle tekstasit viimeksi?
♥ Sandralle :)

mitä jos sinut kloonattaisi?
♥ Mää tappaisin sen kloonin No ei...

kenen kanssa riitelit viimeksi?
♥ Mikan...

oletko pahoittanut mieltäsi tänään?
♥ empä taida...

minkä biisin kuuntelit viimeksi?
♥ Joku Westlifen kun autossa tuli..

milloin itkit viimeksi? miksi?
♥ Eilen... Mika...

voisitko mahdollisesti esiintyä alastonkuvissa?
♥ en

inhoatko ketään tällä hetkellä?
♥ Khyll...

oletko koskaan rakastunut ensisilmäyksellä?
♥ kyllä kai...

kannatatko kuolemanrangaistusta?
♥jossain tapauksissa kyllä

löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
♥ Khyll

keneltä haluaisit pyytää anteeksi nyt?
♥ tiedän, muua en kerro...

missä mennään?
♥ elämässä...

oletko datis/nörtti?
♥ olen työni puolesta..

kuka on lähettänyt kahdennentoista saapuneen viestisi?
♥ Terhi

kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa?
♥ äitterin

miksi olet koneella nyt?
♥ Olen töissä:D

paljonko kello on?
♥ 15:01

kuka on lähettänyt yhdeksännen saapuneen viestisi? mitä siinä lukee?
♥ Mika: No anteeksi kulta ei ollu todellakaan tarkotus pahottaa sun mieltä.. Öitä kulta<3

vituttaako?
♥ Vähä

missä vanhempasi ovat? mitä he tekevät?
♥ Töissä ja tekevät töitä...

mitä teet huomenna?
♥ Töitä..

mitä joit viimeksi?
♥ vettä

kuka sulle viimeksi soitti?
♥ Äiti...

mitä sinulle tulee mieleen nellin - pidä musta kii biisistä?
♥ Mika

oletko nähnyt leffan tyttö sinä olet tähti?
♥ Juu

ketä ajattelet nyt?
♥ Minttua..

miksi?
♥ mulla on selkä paskana ja mietin mitä mä sen kanssa teen tai ketä hänet liikuttaa:: *Hmmm*

onko sulla ikävä ketään tällä hetkellä?
♥ on..

kaipaatko menneisyyttäsi?
♥ Kyllä...

ketä halaisit nyt jos saisit halata ketä vaan?
♥ Mikaa

oletko ihastunut?
♥ en...

onko sinulla mielihaluja?
♥ On..

oletko liian kiltti ihmisille?
♥ Kyllä...

oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi pestä hampaita pää alas päin?
♥ Eipä ole, ei ole aikaa moiseen

onko kukaan muu koskaan sanonut, että olet outo/hölmö?
♥ ON !!!!

tuntuuko sinusta koskaan, että elämäsi on aina samaa kaavaa?
♥ Joo nykyään...

tahtoisitko olla jossain muualla nyt? missä?
♥ Canarialla.. Rannalla löhöömässä

onko sinulla jotain suuria suunnitelmia tulevaisuuden kannalle?
♥ On, mutta taitaa jäädä vain suunnitelmiksi.. :(

sano yksi asia, josta olet ylpeä itsessäsi?
♥ Sain sen minkä halusinkin

kerro yksi asia, jolle olet nauranut vielä monen päivän jälkeenkin?
♥ Känni- illat...

onko sinulla tapana lähetellä turhia viestejä ja sitten valitat kun saldosi menevät kiinni
♥ Kyl, mut ei ol saldorajaa...

Mitäs tästä taas opimme. Minulla on tylsä elämä ja kipeät hartiat!!

Mindellä on tänään Synttärit. Hän on vanha mummeli jo, täytti 14wee<hymy>
En kyllä tehnyt mitään kakkua, vain ison kasan leipää ja porkkanoita tytsy saa.

Onneksi edessä on vielä monen monta tapahtumarikasta vuotta.
Tää polle ei kyllä käy koskaa tylsäksi.
Eikä ainakaan tunnu edes mieleltään läheskään noin vanhalta!

Onneva Minde<sydän>

Älkääkä luulko että mulla on tylsää ku tämmösiä rustaan<vink>

Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan jokapäivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviina-etikkaa. Lisäksi hän joutui tehdä miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet lavastettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.

Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti

Onko kenelläkään tietoa tämän risteytysponi ruunan olinpaikasta?
On myyty parisen vuotta sitten Kemiöön. Nyt on myyty sieltä eteenpäin, eikä ole tietoa omistajasta.
Jos joku jotakin tietää, niin olisin todella kiitollinen.

http://www.sukuposti.net/fakta.php?Numero=538213

Pollet haettiin pois laitumelta lauantaina. Ne on ehkä hippasen kiukkusia kun ovet haketarhoissa, eikä vihreällä lihoamassa.
Tekee hyvää saada mahaa vähän pienemmäksi.
Kenkittäjä olis tulossa viimeistään keskiviikkona.
Mut jos jollain olis Hovitallin lähellä laidunta tarjolla, niin ehdottakaas:)
Olis kiva, että pollet vielä vihreelle pääsis.

Mutta kattellaan!
Ja soitelkaa immeiset mullekin päin! Olis kiva nähdä teitä tuttuja/ystäviä/ kavereita<hymy>

Kiitti hei!

Siis enää VIIKKO inttileskenä
Mitäköhän siitä sitte tulee, kun ukkoa näkee taas joka päivä..
Silti sitä odottaa kun kuuta nousevaa, vaikka tietää että riitoja vaan tulossa<virne>
On se silti mukava kun kaikki on taas ihan normisti.
Tarttis vaan saada lottovoitto, jotta sais joskus sen oman kämpän hankittua...
Semmonen pieni ja viihtysä, ihan meitin ikioma<sydän>

Taidan saada odottaa useemman tovin. Mika hankkii kalliin auton, mä maksan autokoulun 2 vaiheen ja pitäs munki saada uus auto ennenkuin Karo täyttää 18.

Eli tällästa tänään!
Mitäs sitä keksi Mikal perjantaiseksi<vink>

Mitäs ihmiset tekee juhannuksena?
Meillä on suunnitelmat vielä ihan auki ja muo alkaa jo stressaan, että mitä sitä sitten tekis!
Hanko on yks vaihtoehto. Mika kyl sano, et hän ei yhtään yötä enää teltassa nuku<virne>
Mikä on kyllä ihan ymmärrettävää.
Siispä johonkin jonkun mökil ym?
Ehdotuksia immeiset....

Mä jo aattelin et pistän teltan kotinurmikol pystyyn ja ryypiskelen siin pari päivää<xD>
Varmaan teen niin, jos ei parempia ehdotuksia tule.
Et meidän nurmikolle saa sitten tulla mun kans telttailee, ja paikkamaksu on vaan yksi paukku<virne> Et sinne vaan. Mikan poppikset on siellä, pelejä on. Grilli on, sisä wc. kaikki löytyy<hymy>
Mä otan paikka varauksia vastaan...
(jos ei muuta paikkaa löydy)

on aamu
ja kaupunki vielä uinuu
kuu jossain mailleen painuu
yön usva hiljaa leijuu pois

on aamu
herään sylistäsi sinun
kiedot kätes kaulaan minun
mä tunnen kuinka maailma tää
allamme pyörähtää taas eteenpäin
ja uuteen päivään vie
minne lie

vie mut minne vaan
taivaanrannan taa
yli merten seilataan
yli vuorten kahdestaan
kanssasi nähdä saan
kun yö taas peittää maan
sen hetken kanssasi jaan
ihan kahdestaan
vie mut minne vaan

kuin varkain sä veit mun sydämen
vaikka tuntenut sua en
kuin tosta vaan teit sen hymyillen
kuin varkain anna sulle sen
ja päivän jokaisen
jonka kanssas kulkea saan
allamme pyörii maa taas eteenpäin

Saapi nähdä mitä elämä tuo tullessaan<vink>