IRC-Galleria

Hiekkaa


Kumpa hetkeksi voisin hengähtää
ajatuksia paperille pistää
tai edes nukahtaa
Et tiedä miten tahtoisin
kuinka kovasti yritin
Kirjoitan rivit uudelleen
hiekka valuu
se valuu läpi sormien
läpi sormien

Nyt erillään me mietitään
miksi toisiamme
niin kovasti taas pelätään
Yksinään kai herätään

Hiljaisuus se mun nimeä toistaa
ilmaan kuiskaa
tule mukaani katsomaan
Ovet auki toiseen maailmaan
Jos siihen ääneen luottaisin
liian kauas matkaisin
Kirjoitan rivit uudelleen
hiekka valuu
se valuu läpi sormien
läpi sormien

Hetki kulje kanssani
voisin kaiken nähdä kirkkaammin
Kirjoitan rivit uudelleen
raskasta on hengittää (hiekkaa)

Hetki kulje kanssani
voisin kaiken nähdä kirkkaammin
Kirjoitan rivit uudelleen
raskasta on hengittää hiekkaa


Löysin kauniin koskettavat lyriikat jonkun päiväkirjasta...

Sain raidat! :3

You know I still love you
Though we touched
And went our separate ways

Isä: Minna onko sun huoneeseen viime viikolla tullut Seura? :DD

Näin unta suurensuuresta kakusta, jonka päällä oli jättimäinen auringonkukka, se maistui taivaalliselta<3

Näin tänään jotain taivaallista, vaan se olin jonkun verkkapukuhousuisen mummelin päällä ><" Nimittäin violetin nahkatakin<3 Violettia + nahkaa = *slurps* (nyt tahdon ostaa sen nahkaliivin *ww*)

Loituma - Ieva's Polka (Basshunter remix)

Tää on ihan paras, jumputusta "marsumaisen äänen" tahtiin, jonka Neni eilen mulle sendi. Tästä tulee mieleen ihan laala ja a-p, tämmönen hassu jumputus sopis niitten automatkalle! :DD

Ja mun vatsalihaksiin sattuu kun mua naurattaa :'DDD

Prkl Alinainen tänään tai viimeistään perjantaina värjäät miulle punaisia raitoja >3

Can we ever have what we had then?
Friendship unbreakable
Love means nothing to me
Without blinking an eye
I'd fade, if so needed,
All those moments with you
If I had you beside me

Sonata Arctica - Shamandalie kauniish ;___;

http://www.youtube.com/watch?v=INUu_dUlXDI NAM, mikä laulu!

Kärsivällisyys ja luottamus, kaksi asiaa joita minin pitäisi oppia ja soveltaa omaan elämäänsä. Täytyisi oppia kaatumaan taaksepäin ja luottaa, että joku ottaa vastaan. Jos kaatuisi lattiaan asti, eikä kukaan olisi vierellä pitäisi opetella nousemaan jaloilleen. Huolehdin asioista liikaa, aivankuin olisin varautunut aivan liian hyvin kohtaamaan pelot. Täytyisi kokea paskan maku, kohdata pelkonsa. Antaa elämän vain mennä. Niin ehken takertuisi ihmiseen, jota rakastan. Sillä usein alan tukehduttamaan häntä, ärsyttämällä, aiheuttamalla huolta, vihaa. Vaan pitäisi luottaa häneen. Ystäviin samoin, aina ei voida nähdä, aina ei puhuta ja koeta mukavia asioita. Näen joitain ystäviäni harvoin, mutta silti täytyisi luottaa. Ja toinen asia on kärsivällisyys, täytyy antaa ajan parantaa haavat, katsella ja ihailla kun puu kasvaa kukoistukseen jälleen. Olen liian menevä, tahdon kaiken tapahtua nopeasti ja ehkäpä se on syy miksi kaikki tuntuu mielestäni hajoavan tietyssä pisteessä. Kärsivällisyys ja luottamus ovat ne kaksi asiaa, jotka ovat kuin pahanmakuinen ruoka, jota ei haluaisi mielellään nielaista. Mutta kun on muutaman kerran syönnyt sitä pahanmakuista kasviskiusausta niin sen makuun tottuu pikkuhiljaa.

Ja jälleen liikkuttuani aloin pohtimaan asioita :D