jotenki musta vaa on alkanu tuntuu et en onko se vika oikeesti minussa...vaikka nyt ei mitää erikoista oo tapahtunukkaa nii erikoista tai radikaalia et voisin sanoo et menee täysin päin mäntyä ni silti.oon sitä mieltä et jokin on nyt pielessä...oon nii pirun äkkipikanen kaveri...jos joku osaa sen kitkemisen taidon ni kertokaa ihmeessä mulle...oon ollu aina hirmusen äkki pikanen liikkeissäni...ja sit siitä ei oo tainnu koskaa seurata mittää hyvää...no mut tässä tää miete osuus...
sit seuraava...löysin meijä turresta kyhmyn ja arvakkaa vaa oonko täälä sitten nii tosi riemuissani asiasta...eläinlääkäritki on nii ihanan halpoja nykyää ja sitten no,ei se raha mut se paha mitä se voi olla..rahaa tulee ja menee.vois sen käytää huonomminki mut kaikkee ei saa takas vaikka kuinka yrittäis.oon sen tajunnu jo kauan sitten mutta silti siihen ei koskaa voi varautua...mut jos ajattelen positiivisesti.ni tää turren juttu ei välttämättä oo mitää vakavaa.se on se positiivinen ajatus ja sit nekatiivistä ei varmaa ees tarvii mainita.
muuten viikoloppu meni ihan hyvin.perjantaina serkun kanssa jammaamassa ja sitten lauantaina otettii rennosti ja puheltii tosi henkeviä :)
ja nyt sitten taasen arjessa mukana ja töissä tänää paiskin ylitöitä niiku reippaan kuuluupo :D tai jotai...
ja sitten unia kaikille! mä painun pehkuihin.
<3
