taas kaivan hautaa
ilolleni, vedän hirteen
suruni, ei mitään tunteita
ei mitään heikkouksia,
aikani katson kuin
kärpänen tekee
luonnollista kuolemaa,
jaksa en odottaa tahdon se
musertaa
mietin miksi päässäni joka
aamunkoin kuolinkellot
soi, mietin mikä vaivaa
kun en päättää voi
rakastaa vai ei rakasta
vaan vielä miehen sydän
lyö, hakkaa se
koditon,vaikka tainoksiin
se lyöty on se onneton,
mietin kuinka ottamatta
olla voisin lääkettä,jota
tyrkytän itselleni, pääni
sillä myrkytä
on kaunis kukkakuollut se
on, se on haudattuna
kallioiden alle, on
kansojeni pohjan alle,
joka aamun koin,
kuolinkellot soi, mietin
mikä vaivaa kun en päättää
voi rakastaa vai ei
rakasta