IRC-Galleria

ei ahdista ennee. :) töissä oli kiirusta ja kympistä kolmeen tehtiin hommia iliman ainuttakaan taukolaista. sitten körryytin bussilla keskustaan, kävin kaupoissa ja nyt oon kotona. lipsu tullee puoli kymppi ja jollain ilveellä pitäis saada avain kissanhoitaja-kaesalle. on mukawata.

perkeleesti.

äh. onkohan jotain kriisipuhelinta, jonne voisi soittaa kun alkaa illalla kymmenen aikaan ahdistaa iliman bigbrotheriiiii... ;) en oo saanut mitn aikaiseksi tänään. paitsi että tein kyllä safkaa ja imuroin ja neuloin yhden villasukan. hullun suuria henkilökohtaisen elämäni riemuvoittoja... huhuu.
huomenna pittäis mennä duuniin, ei hauskaa. ei jaksais millään, mutta kun siitä saa fyffee, niin motivoi edes hiukkasen.
taas pyörii tuhat vuoden takaista ajatusta päässä enkä onnistu delettämään aivojani millään. mutta sunnuntaina koittaa sitten nollauksen aika. lissupissu tullee huomenna. sen verran tuli muutoksia suunnitelmiin, että mennään dösällä nilsiään, ei tarvitse iippolan kautta kierrellä.
tekkee mieli tupakkia, joten taidan käväistä parvekkeella hetkisen. heihoi.

huomenna on jo perjantai. ihan älyttömän hauskaa. lauantaina menen duuniin aamupäivästä ja lissunen tullee iltajunalla stadista, mainiota! sunnuntaina matkaamme tavalla tai toisella päivällä iippolaan ja siitä olmi-veljen kyydillä tahkolle. mainiotamainiota! pitäis keksiä joku jännä juttu sinne, sellainen ylläripylläri wiunan juonnin keskelle... ...pittää alakaa suunnittelemaan...

edelleen. hirveä työ oli päästä pyörällä himaan lumisateessa. ärrrsytti. sitten tulj antti käämään ja oli mukawa nähdä pitkästä aikaa. kävin haahuilemassa lumisateessa vielä tossa äsken illalla, kun ärsytti vaan joku asia ja erehdyin miettimään ulkona kaikkia menneitä tyhmiä juttuja ja alkoi ahdistamaan ja ärrsyttämään ihan älyttömästi vielä enemmän. ja sitten vissiin tuli maksimaalisen ärsytyksen raja vastaan, koska nyt on ihan normaali olotila. tai niin normaali kun mulla nyt ikkään voi olla. ärsytyksessä näköjään pystyy tuo raja tulemaan vastaan, v****us onkin sitten jo eri asia, se jatkuu loputtomasti. kaadoin figaro pitkulavarpaan päälle vähän vettä pullosta ja se kärisi tuohtuneena vaikka ei edes kunnolla kastunut. piti vähän kiusia, kun kaikkia huomio on mennyt parin viime päivän aikana tuolle sairastavalle artturille. tosin se on jo kyllä ihan tavallinen ja terve, mutta lääkekuuri jatkuu vielä jonnii aekoo. mut nyt taidan suunnata unten maille mietiskelemään elämää. eilen näin sellaista unta, että nukahdin puurolautaselle (?!) ja heräsin siihen, että nauroin ihan hulluna ja mietin mitä kämppis sanoo, kun tällä tavalla oon menny puurolautaselle nukahtamaan. ei mene noin mjielenterveydellisesti vissiin kovinkaan vahvasti... ;p
vielä muutama onneton hetki ennen tahkoa. se on kyllä aika mukavaa!

...tai sitten voi. oon vain nukkunut ja nukkunut ja sitten vähän aikaa duunaillu jotain turhaa, esim. koulua ja sitten - ohops, menny nukkumaan. ja on niin pimeää ja ankeaa ja vettä sattaa aina vaan. trallalallalaa. pitäis lähteä kouluun. ärsyttää polkea kylmässä ja märässä, mutta eekaetseaata.

kyllä se artturi vaikuttaa jo paremmalta, huh. kunhan vaan malttais aina odottaa rauhassa eikä huolehtis liikaa ennen aikojaan. huomenna taas kooluun, mukavaa, ei tartte himassa nököttää ja tuskailla. ja nyt voi huoletta mennä, kun toi kattikin on ookoo. hipsis.

soitin eläinlääkärille ja käski vain odotella. ihan perseestä. mä en kestä sairastavia eläimiä, kun ne ei osaa kertoa raukat oireitaan ja tuntemuksiaan paremmin... ja minä typerys kuvittelen koko ajan löytäväni kaikkia hirveitä oireita kissasta. ja sitten jos toi vaikka tuohon kuolee, niin silloinhan mulla on jäänyt jotain huomaamatta ja enkä oo osannu ajoissa hankkia sille hoitoa... ääh. ihan paskaa. onneksi on vapaapäivä koulusta, ei tarvinnut yksin potilasta jättää.

olen ihan huolesta sykkyrällä ton kissan takia. tuntuu ettei se ainakaan paranemaan päin ole. pitäis tietysti malttaa odottaa, että lääke alkaa auttaa, mutta jotenkin tuntuu, että se on ihan hirveän sairas. ahdistaa ihan hulluna. kohta skitsahdan ja alan soittelemaan sinne eläinlääkärärille.

huh. oli hassua tuo artun lumeen suhtautuminen, mutta sitten se alkoi ravata hiekkiksellä ja nuolla itseään ja oli rauhaton. soitin päivystävälle lääkärille, joka käski tulla näyttämään, koska kissa ei pissinyt eli oli myrkytyksen vaara... hankala sompailla lumisessa kaupungissa kissa kuljetuskopassa nepalin perukoille, mutta onneksi äärettömän ystävällisiä ihmisiä löytyy lähipiiristä ja saimme autokyydin. arttu oli aika rauhallinen tutkimuksen ajan ja loppujen lopuksi sille annettiin kortisoni- ja kipulääkepistokset ja kahdenkymmenen päivän antibioottikuuri. nyt pitää odotella, että lääkkeet alkavat auttamaan ettei tarvitse mitään sen kummempia toimenpiteitä suorittaa. kyntensä katti upotti aika mukavasti mun pikkurillin juureen, tuli sellainen oikein hieno reikä nahkaan, jonkin verran sattui. mutta pääasia oli, että saatiin kissalle lääkkeet ja se toivottavasti nyt paranee. helpottunut olo!