Tänäänkin kun on ainakin tääl Joutsassa nätti ilma niin tekis tosi paljon mieli lähtee vaikka kaverin kaa pyöräilee jonnekki,ottaa vaikka eväät mukaan tai jotain. Mutta eihän täällä oo vaihtoehtoina ku mennä haravoimaan lehtiä tai kärräämään paskaa. Toki voi mennä ratsastaan ja se onkin ainoa hyvä puoli.
Inhoon täällä sitä kun kaikki vaan istuu aina kodeissaan ja kukaan ei asu lähellä eikä minnekkään voi mennä noin vaan. Ei voi tehä mitään pyöretkii vaikka Ikeaan tai jonnekki. Mä en kestä olla tääl eristyksissä kun ainoat kontaktit viikonloppusinki ulkomaailmaan tapahtuu netin kautta. Ja sit pitäs olla vaan ilonen tästä maasedun rauhasta. Ja paskat.
Sit taas jos lähtee vkonlopuksi jonnekkin kaverille niin onhan se kivaa, mutta se on vaan sit sen vkonlopun ilo. Kun enemmän kuitenkin kaipais sellasta jatkuvaa mahdollisuutta olla niiden kavereiden kaa.
Kaikista ikävintä on se, ettei sitä mahdollisuutta saa enää koskaan takasin. Sitten kun mulla on mahdollisuus muuttaa täältä pois niin joudun muuttamaan yksin jonnekkin ja sillon pitäs ottaa enemmän vastuu omasta elämästä eikä sitten ole enää kavereille aikaa.
En mä sano et tää Joutsa nyt sillee niin huono paikka olis. Mutta kun ei niitä kavereita tosiaan ole. Ei kenenkään kaa voi lukea esim. yhdessä kokeisiin tai muuta vastaavaa. Se on niin iso muutos, kun ennen koulun jälkeen(sillon Vantaalla) meni tyyliin Jennylle tai Jenny tuli meille niin nykyään sitä on vaan yksin koulun jälkeen. Joka ikinen päivä. Ja jokainen päivä on enemmän tai vähemmän samanlainen.
Ensi viikonloppuna onneks oon Vantaalle menossa ja saan hetkeks palasen omaa vanhaa elämää takasin.
I miss my friend
I miss those times
I miss those nights
I even miss the silly fights
The making up
The morning talks
And those late afternoon walks
(Darryl Worley- I miss my friend)
