IRC-Galleria

Katoin I love you Phillip Morrisin ja jakson L-koodia ja haluisin kattoo kauheesti lisää kaikkee, mut silmät ei pysy enää auki -.- surkeeta. Väsymys on leffaillan pahin vihollinen. Tai siis leffayön.

Hitto, katoin sairaan ja surullisen leffan, Mysterious skin:in, joka oli oikeestaan loppujen lopuks ihan hyväkin... menee vähä siihen Boys don't cry- kategoriaan, hyvä leffa, jota ei kuitenkaan ikin haluu nähä uudestaan

oon viettäny koko illan ja kohta yön näitten matikan läksyjen kaa ja ei, mä en vaan osaa

mä häviän ja haihdun pois ja toivon että mua ei ois
olen pelkkä autio avaruus
miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan

Katoin ihkun leffan, Shelterin, se oli onnellinen ja ihana ja kaikkeee, aww , ois saanu olla viel vähän pidempiki, oisin voinu kattoo tota viel ikuisuuden.

on ollu hirvee päivä, oikeesti angstisin pitkiin aikoihin, meinasin koko ajan ruveta itkee..Ja rupesinkin sata kertaa, enkä oo vielkää tehny huomisen päivän läksyi ( 1000 sivuu matikkaa)
Oon edelleen kipee ja jouduin tekee tnää äikänkokeen ja sit sain takas terveystiedon kokeen ja sain siit 10- eli siis jotain hyvääki, ja tt;n tutkielmasta sain 10. Mut siihen ne päivän hyvät puolet jäi.

Huomen on sit ajokoulus kaupunkiajo ja mua pelottaa ja ahistaa ja kaikkee ja yritin tnää ottaa siihen psykiatriseen sairaanhoitajaan yhteyttä , jonka kaa oon käyny juttelee... mut hei... se ei vastannu mulle.

Mul on ikävä Vantaalle, siel oli elämä.

Tulin bilsan kokeesta ( joku puol tuntii sit) ja se koe meni vituiks ihan niinku bilsan risteytyskoekkin JOTEN mun bilsan numero laskee miljoona numeroo.
Mut ei siin mitää.

Toinen asia: Meinasin tukehduttaa itteni ja kaikki muutkin eilen illalla. Tein safkaa ja sit sain heitettyy mustapippurijauhetta levylle, se käristy siin ja aattelin et no tota meni tohon niin vähä et ei se mitää. Sit yht'äkkii alko yskittää ihan sairaasti ja pisti kurkkuun ja luulen et tukehdun ja sit ku äiti tuli keittiöö ja alko kans yskii ja kysy et mitä myrkkyy mä oon suihkutellu sinne ilmaan.

No kaikki kävi sit vuorotellen toteamassa siel keittiös et siel tukehtuu. Iskästä se oli erityisen hilpeetä. Se vaan naureskeli koko ajan ku kaikki yski siel keittiös. ;D
Sit menin nukkuu ja mun huoneeski oli vähän se pippuri ilmassa, mut ei niin pahasti ku keittiös. Menin sit nukkuu ja kaikki oli hyvin.

MUTTA aamulla heräsin siihen et kurkku oli ihan paskana, sattuu hitosti yskii ja sattuu melkee koko ajan. Muutenki oli hirvee olo.
Oon varma et syyllinen oli se saatanan pippuri.

Ei muuta.


PAITSi ens viikol jatkuu kokeet ( tarkoittaa : ei mesetystä, eikä netin käyttöä )

maanantai: äikän koe , tekstitaito + kielenhuolto
tiistai: terveystieto
keskiviikkona: hissa

Sit oon selvinny kaikesta pahasta. SELVINNY, oikeesti selvinny.

Meinasin tappaa itteni tonne mettää, lähin koiran kaa lenkille ja lähettii aluks iha tietä pitkin, sit käveltii joku 15 min tonne yhteen suuntaan ja aattelin ettei viitti kääntyy takas, et meenki metän kautta niin sit voi tehä semmosen kunnon lenkin eikä tartte kävellä samaa tietä takaspäi.

Noo se mettäreitti oli siis sellanen et ensin meni viel iha semmonen kunnon mettäautotie , joka oli aurattu, käveltii sitä ehk joku 20 min. ( tai jtn) Sit siit käännyin vähän pienemmälle tielle, joka oli kans ihan hyväs kunnos, sitä käveltii ehk joku 5 min, ja sit käänty viel pienemmälle tielle , jossa alko upottaa sillee ehk nilkkaan asti. No ei siin mitää, aattelin et tuol vähä matkan pääs vähä helpottaa. No ei. Sit aattelin et käännyn jo takas mut olin jo niin pitkäl etten viittiny enää.
Sit mentii jo ihan metän keskel ja upotti vaa enemmä ( yleensä siel menee siis kunnon polku)

Olin jo tos vaihees vähä kuollu, mut sit alko tulla semmosii pienii puita tielle ku ne oli lumen painost kaatunu siihen, tai oikeestaan vaan taipunu. No pääsin viel niitten ohi/ali ihan hyvin. Sit ei ollu enää kotiin pitkä matka. Mut sit alko upottaa niin paljon et oli yli polven lunta. Sit olin jo niin kuollu etten jaksanu enää nostaa ees jalkaa sielt ja mietin et joudunko alkaa ryömii. No sit katoin vähä ympärille ja huomasin et olin jonku pari metrii siit "polulta" (tai siis siit kohast mis se yleensä menee)sivussa ja siks siin oli niin hitosti lunta.

Pääsin sit takas siihen polun kohalle ja sit upotti enää vähä yli nilkkojen ja sit enää vähä matkaa ja pääsin pihaan.

Sairasta.
Koko seikkailu kesti ehk puoltoist tuntii loppujen lopuks

miks mä tykkään kaikesta oudosta?