IRC-Galleria

Katoin vikan jakson L-koodia, siis vikan jakson koko sarjasta. En tajuu miks sitä loppuu on haukuttu niin paljon, musta se oli tavallaan ihan hieno. Kyl tavallaan tos vikas tuottaris koko sarjan tunnelma muuttu, koko ajan meni vaan synkemmäks ja synkemmäks ja sit on semmonen tunnelma et vaan odottaa et kaikki räjähtää käsiin.

Ja tavallaan hyvä ettei tota jatkettu enää ku sit koko sarja ois jo menny pilalle jos sitä ois vaa pitkitetty ja pitkitetty, ja just siks et tos tuottaris oli koko ajan semmonen ahistava " kaikki menee kohta vituiks" tunnelma, niin oli vaa tavallaa helpotus et se kaikki loppu.
Ja tos vikas jaksos sit kiteyty koko tuottarin tunnelma ja sen oikee tuns et ollaan ihan lähellä sitä "loppuräjähdystä" Ja viel ku se loppu jäi vähän mystiseks viel nii seki oli hienoo.

Ja muutenki se sarja tuntu olevan sillee pysähdyksis ettei oikeestaa tapahtunu enää mitää kehitystä, kaikki polki paikallaan tai meni huonompaa.Koko sarja oikein kuoli pikkuhiljaa loppua kohden mentäessä, koko ajan vaan paljastu lisää ongelmia.

Mut jokatapaukses iha erilaista settii ku alkupään tuottarit, ne oli semmosta " jee bileetpannaanjuodaanihmissuhdedraamaajee" mut sit toi vika (vähän tokavikaki) tuottari alko olla sellast pimeet melankoliaa eikä enää semmost perusdraamaa.

Mut joo, tykkäsin.
Oikeestaa tää Black Dahlian kannesta tehty väännös kuvaa tota vikaa kautta aika hyvin.

Siiis mitä hittooo, aloin itkee ku kuulin et Elizabeth Taylor on kuollu. Kauhee shokki. Tuli mieleen Michaelin kuolema ja kaikki. Muistin taas miten yhtäkkii voi tapahtuu ties mitä... ja toi oli nyt viel tommonen MJ:hin liittyvä kuoleminen. Ahistavaa. Tuli ihan kummallinen olo. Kaikki vaan kuolee.

Nyt tekee mieli kattoo perhosvaikutus, tuli täst videosta semmonen fiilis

mun kielessä ei oo tuntoo : / tai oikeestaan tos kielen päässä... ku ensin se oli kipee, sit poltin sen kahviin ja sit purasin sitä eilen illal pahasti ja sen jälkee en oo tuntenu tolla kielen päällä mitään ja se on valkonen... angst.

Katoin I love you Phillip Morrisin ja jakson L-koodia ja haluisin kattoo kauheesti lisää kaikkee, mut silmät ei pysy enää auki -.- surkeeta. Väsymys on leffaillan pahin vihollinen. Tai siis leffayön.

Hitto, katoin sairaan ja surullisen leffan, Mysterious skin:in, joka oli oikeestaan loppujen lopuks ihan hyväkin... menee vähä siihen Boys don't cry- kategoriaan, hyvä leffa, jota ei kuitenkaan ikin haluu nähä uudestaan

oon viettäny koko illan ja kohta yön näitten matikan läksyjen kaa ja ei, mä en vaan osaa

mä häviän ja haihdun pois ja toivon että mua ei ois
olen pelkkä autio avaruus
miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan

Katoin ihkun leffan, Shelterin, se oli onnellinen ja ihana ja kaikkeee, aww , ois saanu olla viel vähän pidempiki, oisin voinu kattoo tota viel ikuisuuden.

on ollu hirvee päivä, oikeesti angstisin pitkiin aikoihin, meinasin koko ajan ruveta itkee..Ja rupesinkin sata kertaa, enkä oo vielkää tehny huomisen päivän läksyi ( 1000 sivuu matikkaa)
Oon edelleen kipee ja jouduin tekee tnää äikänkokeen ja sit sain takas terveystiedon kokeen ja sain siit 10- eli siis jotain hyvääki, ja tt;n tutkielmasta sain 10. Mut siihen ne päivän hyvät puolet jäi.

Huomen on sit ajokoulus kaupunkiajo ja mua pelottaa ja ahistaa ja kaikkee ja yritin tnää ottaa siihen psykiatriseen sairaanhoitajaan yhteyttä , jonka kaa oon käyny juttelee... mut hei... se ei vastannu mulle.