- Me kaksi oltais loistavia joulupukkeja! Iloisia ja pirteitä! Usko mua, tää on meidän suuri tilaisuus. Rahaakin saa! Hihkaisin, tuijottaen Alexia. Mä seisoin tuon kanssa keskellä suurta ostoskeskusta, täpinöissäni, hieroen pieniä käsiäni yhteen.
- Perheeseen, jossa on äiti, isä ja SEITSEMÄN LASTA, CHRISTIAN! Enpä tiedä. Ja jättäisin Rexin YKSIN JOULUKSI? Alex vaahtosi, ja silloin mä vasta sain kuningasidean. Paitsi Alexilla oli tapana sanoa, että silloin, kun mä keksin jotain, me oltiin molemmat tuhoontuomittuja.
- Rexistä tulee PORO! REX PUNAKUONO! PORO, ALEX, PORO! Hihkaisin, läimäyttäen käteni yhteen. Alex taas läiskäisi kätensä hellästi mun otsalle, aika järkyttyneen näköisenä, jos suoraan sanotaan.
- Onko sinulla kuumetta? Mies kysyi huolestuneena, mutta mä vaan aloin nauraa. Silloin Alex viimein taisi ymmärtää, mitä me tehtäisiin tulevana jouluaattona. Minä, hän ja se kolmas, Rex.
- Christian, mä en ole yhtään varma tästä, Alex huokaa, kun me seistään suuren, kodikkaan omakotitalon kuistilla. Piha on täynnä jouluvaloja, sisältä leijuu ihana piparintuoksu ja lumityöt on hienosti hoidettu.
- Alex, nyt ei peräännytä. Oletko sä tosimies? Tivaan, pidellen painavaa lahjasäkkiä olkapäälläni, sukien valkoista, hassua ja pitkää partaa, joka on tosiaankin pitkä, ajatellen, että mä itse satun olemaan aika pätkä.
- Totta. Miten saatkin minut suostumaan kaikkeen? REX! Anna nenän olla! Alex huutaa, kun harmaassa puvussa oleva koira yrittää repiä punaista pellenenää tuhisten nenänsä päältä. Rexillä on harmaaseen pukuun ängetty kaksi oksaa sarviksi.
- PUKIT ON TÄÄLLÄ! Niillä on oikea PORO! Kuulen hihkaisun, käännän katseen ikkunaan, jossa 7 lasta tuijottaa meitä, kuin jotain idoleita. Ihan kuin mä olisin joku fanaattinen Michael Jackson, jouluaattona, keskellä niiden pihaa, Itä-Vallassa. Paitsi että se Jackson kuoli, joten kai ne pitää mua jonain obamana. Noiden pistävät katseet alkaa naurattamaan mua ja hihitys karkaa mun kurkusta, luon punehtuneen katseen valkoiseen lumihankeen, vetäen käden suuni eteen. Alex katselee hieman epätoivoisesti ikkunaa, johon jo vanhemmatkin ovat tulleet.
- Hou Hou! Tuo lopulta hihkaisee omaa kassiaan heilauttaen, saaden mut repeämään entistä enemmän. Lopulta saan itseni rauhoitettua ja lähden Alexin kanssa kohti ovea, tietäen, että repeily voisi tulla millä hetkellä hyvänsä. Astun kuistille - ikävä kyllä, vaikka piha on muuten loistavassa kunnossa, on kuisti aivan jäässä. Ja mulla sattuu olemaan ylisuuret mustat kengät, joten tyylikkäästi vedän lipat sen mun lahjasäkkini kanssa, suoraan selälleni.
- Christian! Alex parahtaa, mutta mä kuulen naurunpyrskähdyksiä sen suusta, kun mies kumartuu ojentamaan kättään mulle, purskahdellen, päästellen omituisia ääniä, yrittäessään hillitä nauruaan. Ovi aukeaa yllättäen, ovella seisoo 7 lasta, sekä kaksi aikuista, ovi meinaa osua Alexiin, joten Alex hyppää tyylikkäästi sivuun, kaatuen mun päälle.
- TÄMÄ EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ! Mä kovasti yritän vakuutella, ovella tuijottaville ihmisille, Alex painaa päänsä mun partaan, hihittäen sitä vasten, lopulta potkaisen tuota hieman ja me päästään seisomaan, tosin mä meinaan horjahtaa uudelleen.
- Päästetääs pukit sisään, kuulen perheen äidin hieman huvittuneen äänen, kun pikkulapset hihitellen siirtyy sisälle. Kun me jäädään kolmestaan kuistille, minä, Alex ja Rex, vilkaisen Alexiin, me revetään taas hillittömään hihitykseen ja astellaan sitten sisälle suureen asuntoon, jossa on piparintuoksu, lämminhenkinen tunnelma ja suuri joulukuusi.
- Onkos täällä kilttejä lapsia? Tajuan viimein huudahtaa sitten, Alex on kääntynyt poispäin meistä, muka katselemaan komeaa joulupukki ulkonäköään peilistä, mutta mä huomaan kyllä, että oikeasti se peittelee nauruaan. Nykäisen tuota hihasta, astellen sitten hymyillen olohuoneeseen, suuren kuusen lähelle muiden kanssa.
- Onko tuo PETTERI PUNAKUONO?! Eräs tytöistä huudahtaa, osoittaen suoraan Rexiä, laihalla sormella. Mä repeän taas tasan samaan aikaan Alexin kanssa, mä en oikeasti voi uskoa, mitä tästä illasta vielä tulisi. Onneksi kukaan ei voi tunnistaa mua, jos kadulla kävelee joku tuttu vastaan. Höllerer luulee että me ollaan palaverissä.
- Juu. Osaa lentää ja tehdä vaikka mitä. Syö makkarasämpylöitä, Alex selittelee silmät loistaen, tyttö katsoo tuohon erittäin epäuskoisena. Virnistän hieman, sitä ei tosin onneksi näy paksun partani alta. Mä alan taas kerran nauramaan, vilkaisten Alexiin päätäni pydistäen. Mutta mä tiedän jo, että tää jouluaatto on paras. Makkarasämpylöitä syövä poro, joka osaa haukkua. Liikuntaa harrastava joulupukki, joka elättää poroa kotonaan. Muuten vaan sekopäinen pikkumies, joka näkee vihreitä ukkoja.