IRC-Galleria

Jossain siellä
Pimeässä
Tiedän että olet
Ja kuuntelet
Muuttunutta hiljaisuutta
Asioita joita ei voi ääneen sanoa

Olin helvetin ongelmallinen nuori
Olin sisältä tyhjä, mulla oli vain kuori
Mut nyt tajuan, mitä sussa menetin

Jos tyttö itkee, poika pyyhkii kyyneleet.
Jos tyttö on yksin, poika tulee seuraksi.
Jos tyttöä paleltaa, poika ojentaa takin ja lämmittää.
Jos tytöllä on murheita, poika tukee häntä.
Jos tytöllä ja pojalla on säpinää, poika tekee alotteen.
Jos tytöllä on vaikea olla, poika auttaa häntä.
Jos tyttö hymyilee, poika hymyilee takaisin.
Jos tyttö pyytää sivuun puhumaan, pojan kaverit eivät ole etusialla.
Jos tyttö pyytää tanssimaan, poika tekee sen.
Jos tyttö ei halua, poika ei pakota häntä.
Jos tyttö osottaa tunteitaan, poika ei naura.
Jos tyttö pyytää ulos, poika ei valitse kavereitaan ennen tyttöä.
Jos tytöllä oikeasti on jokin huonosti, kuuluu pojan huomata se.
Jos tytöllä on vaikeita aikoja, poika on tukena tytön pyytämättä.

Oikeesti, tällä hetkellä mikään ei pysty kuvaan tätä tunnetta mun rinnassa. Mut tiedän, et vaikka kuinka mä rukoilisin, en saa sua takaisin. Olisin niin halunnut jatkaa taivalta kanssas sun, koska rakastin sua täydesti, ihan oikeesti, en vielkään tajuu, et just sä henkes riistit. Sä olit mulle tärkee ja olit mulle parasta, vaikka en sitä aina sanonu.

R.I.P.

Sua aina rakastan.

Istun sängyn laidalla ja hiljaa rukoilen
Vaik' en aina usko silti susta haaveilen
Jostain tuuli silloin kauniin ajatuksen tuo
Mun ois aika lähtee ja tulla sun luo

Mä syytin joskus sua miksi lähdit yllättäin
Miksi juuri silloin kun sut parhaimpana näin
Kokemusten arkku pikku hiljaa täynnä on
Mutta ilman sua se on mulle tarpeeton

Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
Etkö jää mun untani valvomaan
Hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
Tyydytkö vaan kaukaa katsomaan

Mä oon jo väsynyt yksin täällä olemaan
Mul on koko ajan kylmä oonko valmis kuolemaan
Jos me vielä joskus jossain kohdataan
Oisko liikaa pyytää ettet lähtis uudestaan

Kai pilven reunalla oottaa paikka luona sun
Paikka josta koskettaa voit sydäntäni mun
Hei voisitko sä peittää mut suojaan siipien
Lämmölläsi tuudittaa mut uneen rakkauden

Arvaan tällä kerralla olet oikeasti lähdössä
Kuulin äänesi sanovan hyvästit

En aina voi sua ymmärtää
Oisit ees voinut yrittää
Vaikka joskus tuntuu
Että kaikki on turhaa
Sä koitit mulle selittää
Ei oo järkee jatkaa elämää
Mä tahdoin olla sulle
Syy jatkaa huomiseen

Sä olit perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Rakastun uudelleen

Et halunnut mua sun maailmaan
Vaikka koitin sua niin rakastaa
Sä sanoit et on parempi mulle
Et halunnut satuttaa
Kun eilen näin sun itkevän
Mä aavistin sun lähtevän
Sun silmät katsoi tyhjää
Nuku rauhassa, pikkuinen

Ja kaipaan sua
Perhonen, jonka siivet
Eivät kauas kantaneet
Ei kauas kantaneet
Sä väsyit kylpyhuoneeseen
Sä olit sä väsyit kaukana jossakin
Nyt kun öisin katson tähtiin
Ja sun kasvos siellä nään
Miks sun täytyi mennä pois?
Rakastun uudelleen
Uudelleen ja uudelleen
Rakastun uudelleen

Rakastun uudelleen

http://www.youtube.com/watch?v=VTrBkCdBrfE

Tulossa maanantaina^^

P.S. Siitä sai töyhtis:DD

Me tavattiin toisemme ihan kersoina, mä olin kai 3, sä 5. En muista, mitä sillon ajattelin susta, saatoin miettiä, et mitähän toi tyttö nyt oikeen tuumaa musta? Meidän mutsit tuns, ne aiko meist kaverit tehä. No, sit lopult me tutustuttiin ja me alettiin olee aina vaan enemmän ja enemmän yhdessä. Lopulta, ei tehty oikein mitään, ilman toisiamme. Sit mä täytin 7, alotin koulun. Siellä jokaikisen välitunnin vietin sun luonas, me tehtiin kaikkea yhdessä, lumisotaa, lumiukkoja ja kaikkea muuta. Joku mua kiusas ala-asteel - sä aina puolustit, opetit mulle, et pitää taistella, ei saa luovuttaa, sen mä oon sulta oppinu, enkä sitä todellakaan aio unohtaa <3 Me kasvettiin yhdessä, käveltiin vierekkäin ja tehtiin kaikkea. Oltiin erottomattomat, parhaat ystävät. Kunnes koitti se kohtalokas hetki, sä sanoit, et te muutatte. Sillon olin 11, sä 13. Mua kouras, joudun luopumaan mä ystävästä parhaasta. Kuka mua nyt puolustaa, kun poissa oot? En tiennyt silloin vastausta, aina kun joku kiusas, mietin vaan sua ja sun sanoja, sain siit ihmeellistä voimaa, opin antaan kiusaajille kunnol takas ja nyt sun ohjeiden avul vihdoin oon oppinu voittaa vastoinkäymiset. Yhes vaihees pienes riidas oltiin, siinki kyse vaan väärinkäsityksestä, joka sit lopulta sovittiin. Sä kävit aina välil Porvoos mun luona ja aina kun me nähtiin, kelasin, miten paljon mä sua voinkaan arvostaa. Mä vaan kokoajan nyt odotan, et sä tulisit mun luokse, ottaisit kädestä ja sanoisit, ettei mun enään tarvi jäädä yksin, ettet sä enää lähtis pois. Mutta mä tiedän.. Aina kun sä tulet, sä myös pian menet. Sä et välttämättä halua, mutta sun on pakko. Me ollaan nuoria, mut silti koettu ihan hemmetin paljon yhessä. Tokihan riitojakin ollut matkassa - ne aina sovittu ja sit tullu peräs viiskyt hyvää hetkee, ei niitä voi pyyhkiä mitään. Nyt sitä on oikeesti tullu hirvee ikävä, tuijottaa vaan kokoajan sun kuvaa - kelloo ja sit pihaa, toivoen, et sä istuisit siellä keinulla, hymyilisit ja kutsuitit mut sun luo.

<3

Sä lähdit pois miten löydän luoksesi
unelmiin vajoon haluun olla kanssasi
peilikuva ja sirpaleet ennallaan
ajatukset valtaa, miten saada uudestaan
onko onnee löytää, vielä toisensa
koittaa jaksaa vaikkei tiedä ollenkaan
askell painaa alkaa vihdoin ymmärtää
ei loppu helppoo, eikä pysty käsittään

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
Kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa
Oomme taas kuin kaksi lasta
Ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi ylvästä ja nuorta
Varmoina on voimistaan
Taivaankantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
Se ihme on kai vasta
Oomme tänne selvinneet

Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo

En sitä kiinni saa, pakenee ilmaan
riimit runoilijaa kuolevaa
Mullonikäväsua
on ainut rivi jonka valmiiksi mä saan

Kun lähdit sä matkaan, luulin et kuolen ikävään
Et pyytänyt mukaan, mä luulin jo onnen kääntyvän
Harmaisiin päiviin jouduin mä silloin tottumaan
Taas mustaan väriin kulkea saan

Tänä iltana katson valokuvaas, sitä joka yöpöytää koristaa
Valvon yön ja mietin sua, mä ikävöin ja ikävöin
Tyhjä paikka sydämessäni odottaa, mä ilman sua en unta saa
Unettoman yön mä odotan sua, mä ikävöin ja ikävöin sua

Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten kertoa voi
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa

Ensi lunta taas nään
Sitä satoi myös silloin
Kun me kohdattiin
Miettimään sua jään
Muistan sen kuinka silloin tutustuttiin

Soitin sulle nyt vain
Koska sua kaipaan yhä enemmän
Jostain voimaa mä sain
Kertoa kuinka susta välitän

Mulla on niin kova ikävä vieläkin sua
Enkä sua millään voi unohtaa
Niin kova ikävä vieläkin sua
Niin kova ikävä.
Mulla on niin kova ikävä vieläkin sua
Ja tahdon sen kaiken tunnustaa
Niin kova ikävä vieläkin sua
Niin kova ikävä

Äänesi kuulla nyt vain
Tahdon kun pystyn sanomaan sen
Kuinka sua odotankaan
Ilman sua tahdo olla enää en

Joskus iskee aivan mieletön ikävä
Tekis mieli ottaa auto ja lähteä
Kiertää ehkä kaupan kautta
hoitaa pullo tuliaisiksi