Kun nään sut,
jättää sydän väliin lyönnin.
Katson sua.
Katsot mua.
Mitä tää on?
Mitä tääl tapahtuu?
Hei?
Aahh..
Sydämeni sirpaleet,
hajonneet kaikkialle.
Ne lentää pois,
ei kukaan niitä kiinni saa.
Ei, ei kukaan niitä kiinni saa.
Niin luulen.
Voit yrittää,
jos haluat...
Jos tahdot,
mun sydämen saavuttaa.
Ja silloin paistoi aurinko,
kun mä näin sut.
Paljastit hymysi,
näin silmäsi.
Ja siinä samassa hetkessä,
minä olin myyty.
Täysin sulaa vahaa,
sinun ihanan kehosi edessä.
Voisin lentää halki taivaan,
vaikka yksinkin.
Voisin hakea kuun taivaalta,
ihan milloin vaan.
Voisin tehdä mitä vaan,
ja vielä enemmän.
Jos mä joskus saisin,
ikuisen onnen saavuttaa.
Ilmeeni niin turhautunut,
silmäni lasittuneet.
Ei ole virkaa elämällä,
tuike silmien se poissa on.
Tapahtunut on paljon,
elämä mua muuttanut.
En ole sama kuin ennen,
olen muuttunut.
Ei, en koskaan ole kuten ennen.
Katse sun silmien,
se kertoo sen.
Sä oot ehkä kiinnostunut,
ei, en tiedä.
Saanko joskus tietää?
Aika näyttää.
Mutta mä toivon,
että säkin mua.
Sun vaatteet on edelleen mun komerossa,
vaikka lähdit ulos ovesta.
Siitä on jo aikaa,
ainakin puoli vuotta.
Se aika tosin tuntuu,
tuhannelta vuodelta.
Sillä ilman sinua,
kaikki tuntuu niin turhalta.
Avuttomat ruskeat silmät,
ne tuijottivat minua lasin läpi.
Niistä pystyi lukemaan lauseen,
" Ota minut, pelasta minut ".
Ovi kolahti kiinni,
lasi peittyi.
En enään nähnyt sinua,
käänsin selkäni.
Ja lähdin.
Hei, älä katso tulevaisuuteen.
Ei sitä vielä tarvitse miettiä.
Koska mitä ikinä tapahtuisikaan,
lupaan seistä vieressäsi.
Läpi vaikeiden aikojen,
synkkien sateiden.
Ja sitten aurinko vielä paistaa,
jonain kauniina päivänä.
Meille.
Vain meille.
Vai mitä?
Älä mene pois,
älä mee..
Vaikka et oo mun,
silti sisimmässäni kai aatella saan,
et sä oot mun.
Vaikka et oo mun..
Älä silti mee pois..
Ei, älä mee pois..
Pyydän..
Dont go..
Ovi sulkeutuu.
Kyyneleet poskillani.