IRC-Galleria

Kokeilin nyt laittaa noi biisin sanatkin tohon : s. Ei tästä kamalan hyvä tullut.. Koittakaa kestää, että kappalejaot meni päin persettä, johtuu siitä, että tein tän yhellä kirjotusohjelmalla, joka sitten muokkaili vähän ulkomuotoa..

---

(Alexin PoV)

When you try your best but you don't succeed
When you get what you want but not what you need
When you feel so tired but you can't sleep
Stuck in reverse

- Christian, tiedän, että sä olet siellä! Avaa ovi! Huudahdan, huoli äänessäni ja lyön puista omakotitalon ovea, Rex seisoo vieressäni, päätään kallistaen. Mä tiedän, että Christian on kotona, koska silloin, kun mä kävelin sen talon eteen, sisältä kuului musiikkia, surullista. Mutta kun mä koputin oveen hiljaisesti, musiikki kuin
seinään sammui. Kuulen askelia, laahustavia, jotka tulee oven takaa, astun askeleen taaemmas ovesta ja aika kärsimättömänä odotan, että se aukeaisi. Lopulta niin käy, ja ovi meinaa lennähtää päin mun naamaa. Tai niin luulen ensin, mutta lopulta nyt
tajuan, että voimalla auennut ovi ei aukea kokonaan, vaan aukeaminen loppuu sitten kilahtaen. Varmuuslukko? Miksi?
- Christian, pyydän hiljaa, lopulta näen miehen kasvot, pienestä raosta. Tuo on todella väsyneen näköinen, mutta samalla näyttää siltä, kuin mies ei olisi edes nyt aikeissa mennä nukkumaan. Hieman väsyneenä tuo nojaa seinään ja tuijottaa mua, aika
pienestä raosta. Silmät ovat punertavat, eivätkä pelkästään väsymyksestä, vaan ihan jostan muusta. Miksi hän on itkenyt? Kello on jo yksitoista illalla, aluksi mä ajattelin, että tuun tänne vasta huomenna, mutta huoli siitä, että Christian ei saapunut töihin, se oli ylitsepääsemätön.
- Mene pois, sanot hiljaa, kääntäen selkäsi ja tarttuen ovenkahvaan, vetääksesi sen kiinni. Nopeilla reflekseillä tartun kiinni ovesta voimakkaasti, jotta se ei ehdi paukahtaa kiinni, ja jos paukahtaisi , mulla jäisi sormet väliin. Avaan sitten taas kokonaan oven, tai no, siihen asti, kun se lukko antaa.
- En varmasti mene, voin olla tässä vaikka yön läpi. Avaa ovi. Puhutaan, pyydän hiljaa, vilkaiset lattiaan turkooseilla silmilläsi, katselen sinua anovasti, ovelta, suklaasilmilläni. Huokaisten astut lähemmäs ovea ja kurotat kätesi sitten kohti lukkoa, sen irti repäisten. Samantien ryntään sisälle, koira vierelläni, katsoen
ympärilleni. Asunto on pimeänä, lukuunottamatta paria kynttilää ikkunapöydällä, ja olohuoneen pöydällä.
- Otatko kahvia? Kysyt hiljaa, nyökkään. Kävelet keittiöön, laahustat kuin haamu. Puren huultani hiljaa, istahtaen sitten sohvalle, vilkaisen pöytään ja sävähdän hieman, kun tajuan kynttilöiden ympäröivän jotakin, kehystettyä valokuvaa. Hetken
tappelen itseni kanssa, mutta lopulta kurotan käteni ja hellästi, varovasti vedän kuvan käsiini, siirtäen katseeni siihen. Christian ja se mies. Richard Moser, se, josta minäkin olen kuullut. Kuvassa hän nauraa, Christian vierellään, käsi siinä toverillisesti Christianin olkapäällä. Molemmat näyttää niin onnellisilta. Kuin kaksi veljestä.
- Puoli vuotta, kuulen hiljaisen kuiskauksen ovelta, sävähdän, kohotaen katseeni valokuvasta. Askeleesi laahustavat minua kohti, sinulla on kaksi kahvikuppia, ojennat toisen minulle ja vilkaiset valokuvaan, jonka laitan takaisin pöydälle.

And the tears come streaming down your face
When you lose something you can't replace
When you love someone but it goes to waste
Could it be worse?

Tiedän, että rakastit Richardia, kuin veljeä. Sen huomaa jo tuosta kuvasta. Hiljaa puraisen, vilkaisten sinuun. Olet keskittynyt tuijottamaan ulos ikkunasta, lumiseen ilmaan. Asetan hiljaa käteni sinun kädellesi, vilkaiset minuun, kunnes katsahdat taas ikkunaan.
- Puoli vuotta siitä päivästä, kun mikään ei ollut ennallaan, sanot kuiskaten ja käännät katseesi takaisin minuun. Nyökkään hiljaa, tuijottaen sinun jäänsinisiä, melkein turkooseja silmiäsi, aistin niistä kipua, ja se satuttaa myös minua. Kiepautan toisen käteni harteillesi, istuen sinua lähemmäs ja kiertäen sen nyt jo pidemmälle, kokonaan ympärillesi, kuin turvaksi.
- Tuskaa on turha kätkeä sisälle, sanon hiljaa, rauhallisella , matalalla äänellä. Tiedän, mistä puhun. Minä menetin koirani, Akron. Vilkaisen Rexiin, joka katselee meitä, makoillen Christianin kodin lattialla. Mä puhuin Akron kuolemasta jopa jokaiselle puolitutulle ja itkin niistä jokatoista vasten. Christian ei ole edes maininnut kertaakaan mun, tai Frizin kuullen sanaa "Moser", tai "Richard".
- Tämää on vaan niin todellista, kuiskaat hiljaa, kyyneleet vierähtävät poskillesi, vaikka yrität niitä hieman nykivillä liikkeillä pysäyttää. Otan tukevamman otteen sinusta kädelläni, painaen sinut hellästi itseäni vasten. Painat kasvosi vasten rintakehääni, en välitä lainkaan, vaikka kyyneleesi kastelevat minun mustaa takkia.
Silitän hiljaa hiuksiasi, pitäen sinua siinä, syleilyssäni, yössä. Tai no, hyvin myöhäisessä illassa.
- Et ole yksin. Ikinä, lupaan hiljaa, käännät katseesi minuun, huokaat hiljaa. Sinä olet tainnut varastaa kaikki yötaivaan kirkkaat tähdet sinuun omiin, turkooseihin silmiisi, sillä ne kimaltavat niin kauniisti. Näytät hauraalta, särkyvältä, kuin lasi, istuen siinä vierelläni.
- Kiitos, Alex, kuiskaat, painautuen tiukemmin minua vasten, sulkien silmäsi, ja kietoen kätesi niskani taakse, halataksesi. Kiedon omat käteni, molemmat vielä tiukemmin ympärillesti, vetäen sinut aivan lähelleni. Lopulta liikutan käsiäni hieman, toisen sinun selällesi ja toisen niskaasi hyväilemään. Kohotat katseesi silmiini, silitellen toisella kädellä hiuksiani, toista kättä pitäen polvellani.
- Onneksi olet siinä, Christian kuiskaa hiljaa. Lasken hieman päätäni, lähemmäs miehen kasvoja, tunnen pienen värinän kulkevan läpi kehoni, tuijottaen noita, turkooseja silmiä, silittäen hieman Christianin selkää, laskeutuen kokoajan hieman
lähemmäs miestä, tuo tiukentaa otettaan ja nostaa päätään, hieman omaa päätäni kohden, annan käteni kulkea pitkin Christianin hiuksia ja selkää, kylkeäkin pitkin, hymyillen pienesti. Christian hymyilee takaisin, omalla, ihanalla tavallaan. Hieman kallistan päätäni, jottei samantien alussa mun nenä törmäisi Christianin nenään, painan lopulta huuleni miehen huulille.

And high up above or down below
When you're too in love to let it go
But if you never try you'll never know
Just what you're worth

Annan käteni kulkea pitkin Christianin selkää, tiedän, että tulen ikuisesti nämä huulet muistamaan. Minun ja Christianin ensisuudelma, jonkun uuden alku. Sen suudelman jälkeen kiedon käteni Christianin ympärille tiukemmin, tuota halaten, tuo kietoo kätensä niskani taa ja painaa kasvonsa vasten rintakehääni.
- Alex, minä rakastan sinua, mies kuiskaa, hiljaisella, itkuisella äänellä, silti näen pienen hymyn miehen huulilla, hymyilen, omatkin silmät kosteina ja pitelen miestä tiukasti siinä. En antaisi minkään enään koskaan satuttaa Christiania, voin vaan vannoa sen.
- Ja minä rakastan sinua, Christian, kuiskaan vastaukseksi. Mies katsahtaa minuun, hieman hymyillen ja vetäytyy sitten halista, kainalooni painautuen, huokaan hiljaa, painaen pääni miehen olalle, tai no leukani. Hymyilen hieman, antaen sormieni lipua Christianin hiuksissa.
- Onko jo parempi mieli? Kysyn, mies vilkaisee minuun, heikosti hymyillen ja sitten tiukemmin painautuu minua vasten, hymyilen pienesti, kun Christian katselee minua, turkooseilla silmillään. Voisin jo tässä vaiheessa vannoa ikuista rakkautta tuolle kyseiselle miehelle, olen varma siitä.
- Ainakin kun sinä olet siinä, Christian mumahtaa vastaukseksi, hymyilen pienesti. Mies on niin lämmin itseäni vasten, etten koskaan haluaisi lähteä siitä ja jättää Christiania taakseni. Enkä aio ikinä tehdä sitä. Mitä ikinä vaatisikaan, aion pysyä Christianin vierellä, loppuun saakka.
- Hyvä kuulla, että sain sinut piristymään. Fritz oli jo huolissaan, mutta arvaa, kuinka paniikissa minä olin, kun et edes vastannut puhelimeesi, naurahdan hiljaa , Christian näyttää hieman katuvalta ja vilkaisee ulos, kauniiseen, hentoon sateeseen, lumisateeseen tosin, onneksi.
- Anteeksi. En halunnut huolestuttaa. En vain odottanut tämän päivän tulevan näin nopeasti. Tuntuu, kuin se olisi eilinen, silti siitä on jo puoli vuotta, mies huokaa hieman, huomaan, että tuo ei sano Richardin nimeä kertaakaan, puhuu vaan tapahtuneesta ' siitä ' sanalla. Ja mä ymmärrän.
- Et tietenkään, Christian. Aika kuluu kuin siivillä, silloin, kun menettää jonkun, jota yksinkertaisesti ei voi korvata, hymyilen hieman miehelle, joka vilkaisee muhun, näen pienen onnen ja ilon säteilevän tuon silmissä, siitä olen kiitollinen. Jos Christianilla on paha olla, on mullakin. Mutta nyt mies hymyilee.
- Kiitos, kun jaksat ymmärtää, mies hymähtää hiljaa, naurahdan hennosti tuolle hölmölle itsestäänselvyydelle. Tottakai mä jaksan ymmärtää Christiania, ihan aina. Se on mun rakas. Mä rakastan sitä, joten pakkohan se on ymmärtää. Ja mä tulen aina ymmärtämään. Christian voi nojautua muhun, aina kun tuntuu sillä. Mä aion olla täällä ottamassa kiinni, kun se kaatuu seuraavalla kerralla.

Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you

Ei, en osaa tätä paria, mutta yritän. Kannattaa kuunnella Sarah Connorin biisiä Just One Last Dance

---

En mä ole varma, kuinka kauan mä olen tässä jo istunut, mutta ajantajun ainakin kokonaan kadottanut. Hiljainen, pieni haukotus karkaa huuliltani hiljaa, pudistan päätäni ja tuijotan hiljaa viinilasia. Istun taas kerran tässä, yksin, ravintolassa, seuranani vain tiskin takana seisova, asiakkaita palveleva serkkuni, jonka kasvoilla on aina hymy, mitä tapahtuikaan. Itse en pysty siihen.
- Mä en selviä tästä, mutisen hiljaa, tuijottaen viinilasia. Miriam otti ja lähti Pariisiin, mutta se ei ole mun suurin murhe . Larsin kuolemasta tulee tänään täyteen kokonaiset puoli vuotta ja tällä hetkellä ravintolan kaiuttimista soi Sarah Connorin kappale , Just One Last Dance. Tunnen kyyneliä silmissäni ja tuijotan hiljaa lasiani, kohottaen pääni.
- Lars, mutisen hiljaa huokaisten ja kuljetan viinilasin huulilleni, sulkien tummat, ruskeat silmäni, kuulen askelia, en välitä siitä, vaan annan kyyneleiden valahtaa kalpeille poskilleni samantien, kun olen sulkenut silmäni. En ole ikinä tuntenut sellaista tunnetta, jolla ei ole nimeä, paitsi nyt. Huokaan hiljaa. Tunnen pienen kopautuksen olkapäässäni, kohotan äkisti päätäni ja luon katseeni Felixiin.

- Joojoo, sä oot sulkemassa, sori. Mä meen jatkaan vaikka keittiöön. Sillä ei ainakaan oo sulkemisaikaa, tuhahdan pienesti, nousen seisomaan ja lähden viinilasini kanssa kulkemaan keittiöön, musiikin soidessa yhä lujaa korviini, keittiössä istun hiljaa lattialle. Mä olen niin väsynyt, mutten voi nukkua. Seison vaan läpi yön hereillä ja odotan jotain, joka voisi pelastaa minut täydeltä tuholta.
- Voi kun joku kaunis, pelastava enkeli tuli sisään tosta ovesta, mutisen hiljaa, tuijottaen keittiöniovea, joka samalla hetkellä pamahtaa auki, kohotan toista kulmaani ja mietin, pitäisikö ruveta ennustajaksi. Lasken kuitenkin kulmani ja sen mietteen kaukaisuuteen, kun huomaan, kuka tulee. Felix, armas serkkuni, varsinainen pelastava enkeli tosiaan, kauniskin. Tuhahdan itsekseni.
- Mee pois, sanon hiljaa, potkaisen Felixiä sääreen jalallani, sulkien jälleen silmäni ja siemaisten viiniä, istuen hiljaa siinä keittiöni lattialla, äänet ovat hiljentyneet, paitsi musiikki, joka soi edelleen samana. Felixillä on joku hemmetin pakkomielle herkkiin, surullisiin biiseihin ja taito saada mut itkemään niiden avulla. Serkkuni ei vastaa mulle mitään, eikä lähde pois, vaan itseasiassa istuu mun viereeni, pimeään lattialle , mulkaisen miehen vihreitä silmiä omilla, kosteilla silmilläni ja lasken katseen sen jälkeen.

- Enkä mene. Sä et oo kunnossa, Felix sanoo hiljaa. Oioi, se mieshän on oikea nero! Tuhahdan hiljaa, tuntien pienen värinän kulkevan läpi kehoni, kun mies laskee lihaksikkaan, vahvan ja voimakkaan käden olalleni, toisen ympärilleni. Se tuntuisi hyvältä toisessa tilanteessa. Tai no, toisessa tilanteessa mä vetäisin Felixiä turpaan. Mutta nyt mä en jaksa. Just nyt mulle on ihan sama, kuka siinä on.
- Päästä irti, mutisen, koittaen rimpuilla irti miehen otteesta, mutta kun pyydän päästämään irti, Felix pitää käsiään vaan tiukemmin ympärilläni, kuin suojaten minut koko pahalta maailmalta. Tunnen kyyneleitä silmissäni, painaudun lopulta miestä vasten, antautuen tuolle itkien, Felix katsoo mua silmiin.
- Kun mä ekaa kertaa näin sut, mä näin rakkauden. Kun mä ekaa kertaa kosketin sua, mä tunsin rakkauden. Ja kaiken tän jälkeen, sä oot silti ainoa, jota mä rakastan, vaikken mä uskonu ikinä sitä myöntäväni, mies sanoo hiljaa, katson tuon silmiä. Miten mun serkkuni voi rakastua muhun, kun mä olen tallannut sen joka toisella askeleellani?
- Mut tässä me ollaan. Kiitos, kun sä juoksit mun luo, kun mä sitä tarvitsin. Mä haluun sut ihan tosissaan elämään, enemmän, kuin serkkuna. Mä oon unelmoinut susta, ahminut sun katseita aina keittiössä, huokaan hiljaa. Tunnen, miten meidän kasvot lähentyy, ja pian tunnen miehen suudelman huulillani, vastaan siihen. Ihan sama, mitä muut sanois. Yllättäen ovi aukeaa, mutta mä en edes välitä siitä, painaudun vaan tiukemmin miestä vasten ja suutelen tuon huulia, istuen melkein miehen sylissä.
- EI OLE TOTTA! Pakko kertoa Gregorille! Ja Samialle! Ja Leonielle! Ja kaikille! Kuuluu innostunut kiljaisu ja ovi menee kiinni, sävähdän, vilkaisen Felixiin. Saatanan saatana , Tanja.

Pian aika rientää, luonas olen taas. Oot vierelläni taas , sä missä kuljetkaan. Ja vaikken voi sua koskee, niin halaan sua sydämeen. Luota minuun pienoinen , vuokses kaiken teen .. Oot vierelläni mun, sä missä kuljetkaan , nyt ja ainiaan .. </3


Oot reipas tyttö kulta <3

Show Must Go On , 30 v <3

Noniin , okei , nyt teille selvis tääkin fanitus. Prkl , se siitä salaisuudesta 8D

Just when it's getting good
I slowly start to freeze
Just when it's feeling real I put my heart to sleep
It's the memory I can see
Then this fear comes over me
Understand that I don't mean
To push you away from me

Why am I so afraid to crash down and lose my heart again
I don't know, I can't see, what's come over me
Why am I so afraid to break down and lose my mind again
I don't know, I can't see, what's come over me

You got a way of easing me out of myself
I can't stay but I can't leave, I am my worst enemy
Please understand that its not you it's what I do
Just when I'm about to run I realize what I've become

Now I wonder what you think of me
Don't know why I break so easily
All my fears are armed surrounding me
I can't get no sleep
I keep runnin' in circles around you
You're the trap I wanna fall into

Did I ever tell you how you live in me
Every waking moment, even in my dreams
And if all this talk is crazy
And you don't know what I mean
Does it really matter
Just as long as I believe

People never tell you
The way they truly feel
I would die for you gladly
If I knew it was for real
So if all this talk sounds crazy
And the words don't come out right
Does it really matter
If it gets me through this night

If I'm true to myself, nobody else can take the place of you
But I've got to move on, tell me what else can I do

I'm sitting here alone up in my room
And thinking about the times that we've been through
I'm looking at a picture in my hand
Trying my best to understand
I really want to know what we did wrong
with a love that felt so strong
If only you were here tonight
I know that we could make it right

I don't know how to live without your love
I was born to make you happy
'Cause you're the only one within my heart
I was born to make you happy
Always and forever you and me
That's the way our life should be
I don't know how to live without your love
I was born to make you happy

I know I've been a fool since you've been gone
I'd better give it up and carry on
'Cause living in a dream of you and me
is not the way my life should be
I don't want to cry a tear for you
so forgive me if I do
If only you were here tonight
I know that we could make it right

I'd do anything, I'd give you my world
I'd wait forever, to be your girl
Just call out my name,
and I will be there
Just to show you how much I care

kopioi tämä
20 sekunnissa
päiväkirjaasi niin saat
huomenna jonkun ihanan
viestin joka muuttaa elämäsi

jos ihminen huokailee, se ei jaksa enää
jos ihminen ei hymyile, se on masentunut
jos ihminen katsoo maahan lasittunein silmin, se ajattelee jotakin
jos ihminen itkee, se ei näe ulospääsyä epämiellyttävästä tilanteesta
jos ihminen satuttaa itseään, se ajattelee olevansa turha
jos ihminen välttää muiden katseita, se haluaa olla rauhassa
jos ihminen katsoo olkansa yli, se kaipaa hellyyttä
jos ihminen pureskelee kynsiään, se on hermostunut
jos ihminen tarttuu toista ihmistä kädestä, se haluaa tukea jostakin
jos ihminen itkee jonkun toisen vuoksi, se rakastaa sitä.

Isä mulla on sulle pari sanaa sanottavaa
Vaikka mul ei ookkaa sulle paljoo sanottavaa
Me nähdään keskimäärin kaksi kertaa vuoden aikana
Voisit tulla käymään oisin kyllä silloin paikalla

Luulet kait että mä oon välinpitämätön
Ei suakaa koskaa näy oot mulle ku isä näkymätön
Olit pienenä iso roolimalli oma sankarini
Viina sut vei vaikka pienin käsin pidin susta kiinni

Kasvoin vanhemmaksi tajusin todellisuuden faktat
Et pysty olee ilman viinaa, vitun fakta
Ei puhuta ees enää tuskin enää tunnetaan
Maailmat niin erilaiset kohtaamiset paskamaiset

On vaikeeta korjaa ku viinaki muuttaa mielipiteiden suuntaa
Mikä on ratkaisu kun ei kumpikaan voita
Tuntuu et oon menettäny sut melkee kokonaa
En saa irti ees elettä nyt

Kai toivoisit et sun viinan kittaus loppuis
Ja muutenki väärälti kulkeminen rauhottus
Silti toiveet on oikeet ja ne elää mun sisälläni
Itkettää vitusti ku on paha olo isälläni

Rakastanko paljon vai vihaanko liikaa
Nää tunteet sisälläni taistelee kilpaa
Taas mietin sua isä ja itken salaa
Mutta eihän vahvat itke mieleen sanonta taas palaa

Rakastanko paljon vai vihaanko liikaa
Nää tunteet sisälläni taistelee kilpaa
Taas nukahdat tuoliin kanssa tyhjän viinalasin
Muistatko vielä mut ?