Lepää rauhassa kulta pieni,
sä olit vähän niinku muhun kasvanu sieni.
Mulla on sua ikävä, ja lupaus
siittä että oot mun toinen koti on pitävä.
Olisin halunnu sut pitää mun luona,
ja sä oisit ollu mun lasten suoja.
Ei ollu kiva kattoo kun sun ruumis paloi,
ei oo yhtä parhait taloi. Yksi talo
on autio ja tosi mainio.
Sä tuut aina oleen mun muistois,
kun kuljen elämän vaarallisen petollisis puitois.
Mulla on tunne tosi sekava,
kun sä rakas et oo mun tukena.