Sä oot valo mun pimeydessäin
loistat kirkkaana edessäin
ja aivan kun olisit lähelläni, tunnen kätes kädessäin.
Sun odotan vielä palaavan vielä kerran mua halaavan
ja jossain taivaan takana taas sydäntemme tapaavan.
Mietin miks?
Kysyn miks?
En tajuu miks?
Luotin ystävyyteen syvää,
sen toivoin kestävän elämää
myrkyt tyrskyt kaikki paskat.
Vaan miten kävi aika paljo murtu
kun parin päivän sisäl kaikki turtu.
Apua pyysin, sä auttaa lupasitt,
sitä ennen sä apuu pyysit ja mä autoin.
Mietin miten sä mua autoit?
Kerran kauan sitten tähdenlennon näin saapui se maahan yllättäin..
Toivoin toiveen ihanimman, rukoilin.. luulin jo että se autto mut ei..
Toisen kerran tähden lennon näin jälleen se saapu maahan yllättäin,
silloin toivoin toiveen rakkaimman, tärkeimmän, mun elämän, mun perheen, rukoilin, itkin vaan sekää ei totetunu.
Vittuuu,, unoha se kaikki että tykkäisin susta,
nii saattaa olla mut unoha, et välitä musta yhtää,
se sattuu mut kärsittävä on. Kaikki olis ollu helppoo jos
en ois itte möhliny, sillo kesällä. En kokis tätä tuskaa, jos
kaikki muuten hyvin ois.
Niin olitte onnellisii,
niin ihanii rakastavaisii.
Vaan kerran kuulla sain,
sanat joita en halunnu, ois kuulla kai.
Vaan tulevaisuus etkö tuskaa vois viedä,
kauas kaus kaukaisuuten pois.
Vaan kun vuoren huipulle kerran kiivetään,
sieltä löytyyy kuvii kauniita ja niille itketään.
Vaan niin kun aina sanotaan että aika muistot kultaa,
niin nyt me kai tiedetään viä totuus että mukana oli pahaa tulta
ja ihanaa kultaa, vaan pari viikkoo myöhemmi me kai muistetaa vaan ne kultaa sisältävät kimpaleet !!!
Tuskani koitan heittää pois,
kun vaivun kauniisiin muistoi-
hin, tarkkaan kun mietin mun
rakkain meit yhes. Sen jälkeen
en enää nukkua voi. Sydän painaa
kiloja 100 ja kaks.
Kun vuotaa kyyneleet sydämen
kännykän näytölle missä on sun kuva.