IRC-Galleria

Vuodet
Yksinäisyys, ne samat muistot taas,
Sut itkemään saa vuoteessas.
Sä mietit aikaa takaa vuosien,
Niitä ystäviä nuoruuden.
Mitä niille sitten kävikään?
Kai vuodet vei ne mennessään.

Ne muistot aina öisin palaa,
Sun viereen taaskin nukkumaan.
Sä tahtoisit taas yhtä halaa,
Pyydät hiljaa häntä palaamaan.

Rakkaus menneiden aikojen,
Palaa kanssa niiden tunteiden.
Sä mietit ensisuudelmaa,
Et koskaan kokenut oo parempaa.
Haluat takas aikaan kalleimpaan,
Ja taas niin rakastua uudestaan.

Ne muistot aina öisin palaa,
Sun viereen taaskin nukkumaan.
Sä tahtoisit taas yhtä halaa,
Pyydät hiljaa häntä palaamaan.

Anteeksi
Vaikka kuinka koitin, en silti saata ymmärtää,
Ei enää järkee oo, leikkii ystävää.
Luulin silloin, kaikki paremmaksi kääntyy,
En tiennyt tähän nyt, kaikki päättyy.
Mä tahdoin liikaa, ja sä kai tiesit sen,
Toivoinko liikaa, kun halusin olla onnellinen?

Nyt taas muistan hetket yhteiset, ei niitä takas saa,
Mä vaan luulin susta jotain paljon parempaa.
Oon pahoillani kaikest, mut oli pakko tehdä näin,
Sä oot onnellinen nyt, ja mä yksin jäin.

Kai sulta liikaa uskalsin odottaa,
Aattelin ei meitä mikään voisi erottaa.
Luulin että säkin ymmärsit sen,
Mikä on hinta ystävyyden.
Et kai tajunnut, kuinka sattui tää,
Nyt enää ikävää, vain mulle jää.

Nyt taas muistan hetket yhteiset, ei niitä takas saa,
Ehkä vielä joskus kaikki muuttuu, ja taas tavataan.
Mä oon pahoillani kaikest, mut oli pakko tehdä näin,
Ehkä vielä joskus, kaikki kääntyy parhain päin.>

Pois

Sun kätes kädessäni, pelkkä ajatuskin satuttaa,
Kaikki ne teot, edelleenkin mua kaduttaa.
En kasvojasi vieläkään, mielestäni pois saa,
Yhteiset hetkemme on enää, pelkkää valokuvaa.

Mäkö se nyt oonkin, joka anteeks tulee pyytämään,
Sen jälkeen kun sä mulle, menit selkäs kääntämään.
Meidän piti olla ystäviä, nyt ei olla sitäkään,
Vaikka pitäisikin, en vaan pysty luotas lähtemään,
Katsot mua vihaten, ja silti siihen istumaan mä jään.

Sun ja tyttös miettiminen, se melkein tappaa mut,
En itsekään mä tajuu, miks oon näin rakastunut.
Sä teit mulle paskasti, olit se joka jätti mut.
Ja kyllä mä sen tiedän, nyt on kaikki muuttunut.

Pitäisikö alistua, kaatua etees polvilleen,
Kun sä et itse enää, tee mitään tän eteen.
Katson sua salaa, nään silmässäs kyyneleen,
Ja vihdoinkin mä lähden, luotas pois käveleen

Tämä yö
Mä katson sua varoen, ja hymyilen.
Sä vastaat katseeseen, iloisesti nauraen.
Sä oot niin, sä oot niin,
Sä oot niin hukkunut mun unelmiin.

Tämä ilta on kaiken alku, niin toivotaan,
Tämä yö kun me yhdessä tähtiä katsotaan.
Ja mä sua silmiin pienen hetken tuijotan,
Todellisuudentajun, sekunneiksi kadotan.

Mä toivon, mä toivon, tää on jotain kestävää,
Mä toivon, en enempää tai vähempää.
En tiedä susta, en tiedä tunteista sun.
Sua vilkaisen vain, ja enemmän taas rakastun.

Tämä yö on yksi suuri mahdollisuus,
Tilaisuus aloittaa jokin uus,
Ja me toivotaan, me toivotaan,
Tämä yö voispa jatkua ainiaan.
Ja me toivotaan, me toivotaan,
Eikai huomenna tarvitse unohtaa?
>

Sä teit kerran rakkaudesta kauniimpaa,
Mutta miksi nyt saat mut itkemään?
Sanoit et mua haluais satuttaa,
Mutta miksi silti päästit mut lähtemään?

Lupauksia rikottuja kerta toisensa jälkeen uudelleen..
Kuka voisi korjata sydämensä särkeneen?
Miten paljon voikaan kaikki ne muistot satuttaa,
Kun rakkautta kuollutta haudata ei kuitenkaan.

Pettymyksiä, petettyjä, joka paikassa kohdataan.
Ei kukaan kuitenkaan tuu niitä anteeks pyytämään.
Liian myöhään merkitykset me aina tajutaan,
Sitten vasta kadutaan, kun on toinen saatu lähtemään.

Lupauksia rikottuja kerta toisensa jälkeen uudelleen..
Kuka voisi korjata sydämensä särkeneen?
Miten paljon voikaan kaikki ne muistot satuttaa,
Kun rakkautta kuollutta haudata ei kuitenkaan.>

Mä välitän teistä,
luulin että kaveruus on tasapuolista meistä.
Paskaa puhutte minkä kerkiätte ja jaksatte,
Kaikki kaveruutenne te viel paskotte.
Tein kaveri porukasta neljästä oon tykänny,
Kun yhteisellä polulla ollaa talsittu.
Yhestäkää kannattanu ei tykätä oisi,
voi kunpa ne sanat poistaa voisi.
Yksi teistä mun sydämen mursi,
ja varmaa vaan siks että mun sydämeen ikuset arvet jäisi.

Olet uneni kaunein ja suloisin
Niin totta ja harhaa vain kuitenkin
Olet uneni kaunein, mutt' etäisin


joskus pimeässä yksin seison
ja liekki sammunut jo kylmä on
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen

Lepää rauhassa kulta pieni,
sä olit vähän niinku muhun kasvanu sieni.
Mulla on sua ikävä, ja lupaus
siittä että oot mun toinen koti on pitävä.
Olisin halunnu sut pitää mun luona,
ja sä oisit ollu mun lasten suoja.
Ei ollu kiva kattoo kun sun ruumis paloi,
ei oo yhtä parhait taloi. Yksi talo
on autio ja tosi mainio.
Sä tuut aina oleen mun muistois,
kun kuljen elämän vaarallisen petollisis puitois.
Mulla on tunne tosi sekava,
kun sä rakas et oo mun tukena.

Yhen asian luvata voin,
uniinikin sut jo siks toin.
Mun välittäminen ei lopu koskaa,
ja tän kaiken paskan lupaan kostaa !
Mä tiedän että kiitän viel,
kun kulkee en saanu sun kans yhteisel tiel.
Yhessä ei saatu kokee taivalta ikuista,
pitkän matkan pituista.
Se sammu ennen kun sytty,
nyt oot vaan paperille kirjotettu runomytty.

Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös ,
pyyhimme kätemme housuihin , emme pelänneet likaa vaan poika - ja tyttöbakteereita .
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä . Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli , että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään , mutta eivät koskeneet toisiaan . Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .
Mutta totuus on , että kun sanomme tämä kestää , sen voi korvata lauseella:
"mikään ei ole ikuista" .