IRC-Galleria

ahdistaa.. johtuu ehkä vaan stressistä ja paineista mitä ei hevillä huomaa.
tänää ei ollu mikään maailman mahtavin päivä, koulussa eikä kovin muutenkaan ja kaupanpäälle sain päänsärynki.

tuntuu ku joku nakertais sisintä, kiskois musta viimesetki voimat ja sitte se masis iskee ku oon ihan puolustuskyvytön. se on vaan niin epäreilua mutta elämä kuulema joskus on sellaista.
no ei munkaan elämä mitään vaaleenpunasta silkki systeemiä oo ollu eikä kyl tuu olemaankaan.
elämällä on omat haasteensa, ja ne pitää vaan selvittää parhaansa mukaan ja pysyä vahvana.

mä en haluis mennä työssäoppimiseen, se on niin sellasta että joutuu oleen esillä. mitä inhoon.
ku vois vaan olla se sellanen pieni parivuotias tyttönen, jolla ei oo mitään huolia. jos pää muksahtaa johonki, sille itketään vähän aikaa ja sitte ku saa vähän hellyyttä ja olla sylissä nii sitte on kohta taas uudet jutut mielessä.
nykyisin ei saa itkeä.. tai siis saa, mut sillon pidetään jotenki heikonpana, linnunrääpäleenä.

pitäis jaksaa olla kovanaama, koota sellanen suojakilpi ittensä suojaks, ettei kukaan kykeneis satuttamaan, tai jos kykenee nii sitä ei kannata ehkä näyttää. oot nyhverö.
sellasta kuorta oon yrittäny koota muttei onnistu, jos itkettää nii kyllä suu vääntyy kyllä alespäin.
oon herkkä. anteeks.

mulla on samanlainen fiilis ku ala-aste ikäsenä ku kaverit ei huolinu leikkeihi mukaan. nykyisin se vaan oon erilaista. vaikka siinä samaakin on. oon ikävä kyllä sellanen etten koko aika kehtais olla kyselemässä että pääsenkö mukaan, voinko mäki osallistua tohon ja silleen.
olis kiva jos kysyttäis ees joskus että tuutko säki sinne, haluutko sä tehä meijän kanssa tätä..

itkettää, mut kyyneleitä ei vaan tuu..

- Edorf - Hetki Vaan Aikaa -

"Kaikki alkaa niin, hän sanoo "Rakkaani, jos en aina mä sinun olla saakkaan, niin
tiedä, että vaikka mä lähtisin luotasi, en haluu, että sulle huolta siin' tuottaisin."
Hiljaa poika katseensa nostaa, silmänsä tytön silmät kohtaa.
Sinistä lämpöä katse hohtaa, kun käden käteensä poika ottaa.
Ihollaan tytön lämmön tuntee, suudellessaan silmänsä sulkee.
Hetken syleilevät hiljaa toisiaan. Pois pian lähtee tyttö, siksi oisi vaan
niin hienoa viettää vielä pieni hetki yhdessä.
"Erossa susta pieninkin hetki on kaikki hetket yhteensä."
Jäävät vielä toisiansa vähäksi aikaa hellästi halaamaan,
salaman iskiessä sytyttäen puun jossain kaukana ulkona palamaan.
Palaamaan tulisi poika mielessänsä vielä useesti päivään tuohon.
Oman uomansa syövytti mieleen pojan virtaavan muistojen vuohon.
Hän sanoo "Oot mulle kaikki kaikes, kaunis kuin taivaan enkeli,
ja sun puolestas valmis oon antamaan kaiken ja uhraamaan vaikka mun henkeni."
Niin lähti tyttö, hymyillen hän sanoi palaavansa takaisin huomenna.
Ja niin kävi, että heidät erottaan pystyi ainoastaan kuolema.

Hetki vain aikaa on...
Ei sua tarvitse kuoleman pelottaa, ei meitä voi edes kuolema erottaa.
Hetki vain aikaa on...
Ja vaikka me kuoltaisiin, sieluni on aina sun luonasi.
Hetki vain aikaa on...
Ei ikinä voi tietää, milloin rakkaamme meiltä pois viedään.
Hetki vain aikaa on...
Kun on viimein aika lähtee, niin tule mukaan, laita kätesi mun käteeni.

Ilta pimenee, kaupungin ilma viilenee, kauppa viimeinen kii menee.
Kun kiireinen liikenne hiljenee, tyttö on kuin viimeinen ihminen,
joka kaupungin tyhjiä katuja pitkin kulkee illan suus.
Hänen mielensä kaiketi tuudittaa rauhallisuuteen hiljaisuus.
Mitä pian tapahtuisi, sitä tyttö ei varmaan kai aavistakaan.
Kulkee vaarallist' matkaa. Sydän lujempaa tavallist' hakkaa,
kun hän miettii itsellensä ja rakkaalleen tulevaisuutta.
Pian tarkoitus yhteen muuttaa, liiku ei mielessä yhtään muuta.
Niin huomaamattaan mutkan takaa auto häntä kohti kaartaa.
Ei unessa oleva mies edes huomaa, kun tytön maahan kaataa.
Ei auttaa ehdi kukaan, ei sanaakaan matkalle mukaan antaa.
Sua aina mä rakastaa lupaan, sanat ikuisuuteen tytön saattaa.

Hetki vain aikaa on...
Ei sua tarvitse kuoleman pelottaa, ei meitä voi edes kuolema erottaa.
Hetki vain aikaa on...
Ja vaikka me kuoltaisiin, sieluni on aina sun luonasi.
Hetki vain aikaa on...
Ei ikinä voi tietää, milloin rakkaamme meiltä pois viedään.
Hetki vain aikaa on...
Kun on viimein aika lähtee, niin tule mukaan, laita kätesi mun käteeni.

Kädessään kuvaa tytöstä puristaa, lupaa tyttönsä muistaa.
Hiljaa silmänsä ummistaa ja nimeä tyttönsä kuiskaa.
Ei iloa lainkaan tullutkaan, vaan inhoa, vaivaa, kurjuutta.
Ja lähellä hulluutta poika huutaa ja kiroaa maailman julmuutta.
Sai kohtalo riistää lempensä.
"Mä teen mitä vain sinun vuoksesi..."
Niin poika jo riistää henkensä...
"...ja mä tahdon vain sinun luoksesi."
Valo kylmällä terällä kiiltää, ihoo raastava tuska viiltää.
Jäljen rakkauden värillä piirtää, sielunsa ainiaaksi yhteen liittää.

Hetki vain aikaa on...
Ei sua tarvitse kuoleman pelottaa, ei meitä voi edes kuolema erottaa.
Hetki vain aikaa on...
Ja vaikka me kuoltaisiin, sieluni on aina sun luonasi.
Hetki vain aikaa on...
Ei ikinä voi tietää, milloin rakkaamme meiltä pois viedään.
Hetki vain aikaa on...
Kun on viimein aika lähtee, niin anna elämäs, kaikki minun tähteni."



Kiitokset Nicolle..

tunsin olevani niin yksin. itkin lohduttomasti. hain jotakin. löysin isän sylin. löysin turvan.
nyt olen taas aivan yksin. ja tuntuu samalta. miksi juuri nyt..

poistin/piilotin kaikki kuvat pikkusista, mamin pyynnöstä. niitä sairaita pedofiilejä sun muita ku on nykyään niin hirveesti, ihan liikaa..
muutki sitte siintä kärsii.

lähettii taas reissaan tätien kanssa ja niitten perheitten kanssa. oli ihan mukavaa. koko päivä vääksyssä, eka vähä aikaa kateltii laivoja kanavassa ja mä napsin kuvia. pyynnöstä. ja sitte mentii jollekki rupuselle rannalle missä oli kyl ihan kivaa. :D
ai nii ja olinhan mä eilen mummon mökillä. sukulaisten kanssa sielläki. alkaakohan musta tulee sellanen aikuinen joka viihtyy sukulaisten ja vanhenpiensa seurassa. kaameeta. unohtakaa koko juttu, niin ei tuu käymään..

eilen oli aivan mieletön ilta. herra oli läsnä. fiilis oli aivan mahtava, olisin vaan voinu huutaa kiljua ja hyppiä ilosta. en ollu yksin. lopuks mentiin leenalle ja mimolle.. siellä on aina niin ihana käydä. saa tuntea olevansa tervetullut ja rakastettu. taas sai vahvistusta.

miten joku voi merkitä niin paljon että sattuu? tuntuu kuin osa mua olis viety siinä samalla..
miks en koskaan opi virheistäni vaan toistan ne oman itsekkyyteni takia ja onnistun satuttamaan muita mulle tärkeitä ihmisiä. anna anteeks..

se osaa jo puhuu.. sanat nenä, anna, äiti ja ei on jo kuultu..
tyttö pisti taas ihan ranttaliksi.. peukalo keskellä kämmentä ja suomeks sählä.

tein letit.

Katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/kaunein kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai vaan paras. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.

Sen jälkeen lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten.

oltiin eilen korkeasaaressa meijän lähes koko poppoon, tädin ja enon perheen voimin.
siellä auriko vissiin pisti mua koksa sain mojovan jysärin päähän.
lokki melkein pasko mun enon päälle ku se ei suostunu luopuu leivästään.
nii ja valkoposki hanhi rupes vainoon mua koska luuli mun tekevän jotain sen poikaselle ja emu meinas ruveta kilpaileen mun kanssa mut siltä loppu häkki kesken.