Kotona taas. Tai no ei mitään, et olisin pois ollu. Täällähän mie aina.
Vitutuksen rajaa on vaikea määrittää. Eilen minun vitutuksen raja kävi aika korkealla, kun suutari setä sanoi ettei minun lempikenkiäni tai no ei ne lempikenkäni ehkä ole, mutta lempitalvikenkiäni ei voi korjata. Ensimmäistä kertaa elämässäni minusta ei ole kivaa ostaa uusia kenkiä! En halua uusia! Haluan minun rakkaat saappaani kiitos! Ei auta itku markkinoilla. Ensi viikolla suuntaan kenkäkauppaa.
Pahaa mieltäni helpotti hiukkasen se, että laitoin ikkunaan jouluvalot ja vaihdoin lampun huoneeseeni. En edes ole tajunnut miten pimeää siellä on ollut pelkällä loisteputkella ennen kuin tänään, kun meinasin sokaistua uuden lampun kirkkauteen.
Siivosin myös huoneeni ja järjestelin paikkoja. Sekin piristi kummasti. Mahdun kävelemään huoneessani aivan vapaasti, eikä tarvitse pelätä, että jos astun tähän mahdankohan nyt särkeä CD-levyn, MP3-soittimen vai kenties jotain sellaista minkä olemassa oloa en edes tiedä.
Toivoisin, että voisin mennä nukkumaan ja nukkua vähintäänkin tiistaihin. Perjantai olisi vielä kivempi, mutta tyytyisin kyllä tiistaihinkin. Paitsi niin joo maanantaina pitää olla hereillä kun aijon tienata 40 euroa. Sitten kun olen tienannut rahat voin mennä ostamaan kivan mekon, jonka voin laittaa pikkujouluihin ja uuden vuoden juhliin. Uuden vuoden juhlia en kyllä ole vielä löytänyt, mutta eiköhän ne jostain löydy.
Hassua on se, että ostin eilen uuden hammastahnan ja nyt haluaisin pestä koko ajan hampaitani. Se on sitä uutta tahnaa mitä mainostetaan televisiossa. Siinä on se tyttö joka on muuttanut ja se tarvitsee kantoapua ja sitten se pesee hampaansa ja niistä tulee niin valkoiset, että ei tarvitse kuin hymyillä ja kaikki miehet tulevat avuksi. Hah. en kai minä tuollaista toivo? No en.
Kiertelin äsken aivan päättömästi internetin ihmeellisessä maailmassa ja törmäsin vanhaan suomalaiseen näyttelijään ja laulajaan Leif Wageriin. Siinä oli varsin komea heppu. Voin jopa myöntää, että olen nähnyt jonkin hänen vanhoista mustavalkoisista leffoista. Sitä ei ole voinut välttää, kun omistaa minun isän kaltaisen isän. Mutta kuitenkin hän siis Leif Wager on levyttänyt kauneimman rakkauslaulun mitä olen kuullut. Elikkä siis romanssin( sua vain yli kaiken mä rakastan...) oi oi. onpa surullista, että ihmiset kuolevat. hmm...
Jalkaankin koskee. Hah hah hassua. Elämässä tapahtuu joskus tosi hassuja asioita. Sellaisia mitä ei osaa selittää. esim se että kun mietin tuossa päivällä erästä vanhempaa biisiä ja ajattelin, että enpäs ole kuullut sitä pitkään aikaan ja sitten menin katsomaan telkkaria ja käänsin voicelle niin sieltä tuli juuri se biisi, mitä olin koko päivän ajatellut. Hassua.
Täytyy vielä lisätä, ku juttelin tuossa Johanna serkun kanssa ja tuli mieleen, että tällä hetkellä sydän sykkii eniten The Crashin Thorn In My Sidelle. <3
Niin ja sille, että Didolta on tullu uus levy!