Syntynyt 30. marraskuuta 1955 (ikä 54)
Syntymäpaikka Yhdistynyt kuningaskunta Stanmore, Middlesex, Englanti, Iso-Britannia
Aktiivisena 1975-
Tyylilajit Hard rock Punk rock Post-punk Uusi Aalto
Laulukieli Englanti
Ammatit Muusikko, Laulaja-lauluntekijä, Näyttelijä
Soittimet Laulu, Kitara, Basso
Yhtyeissä Billy Idol Generation X
Levy-yhtiöt Chrysalis Records Sanctuary Records
Billy Idol (oik.William Michael Albert Broad, s. 30. marraskuuta 1955 Middlesex, Englanti) on yhdysvaltalainen rock-muusikko, syntyjään englantilainen. William on vanhempiensa Bill ja Joan Broadin ensimmäinen lapsi. Hänellä on myös 2 vuotta nuorempi sisko, nimeltään Jane.
Billy Idolin suurimpia hittikappaleita ovat muun muassa "White Wedding", "Rebel Yell", "Dancing with Myself", "Eyes Without A Face", "Flesh For Fantasy", "To Be A Lover", "Don't Need A Gun", "Sweet Sixteen", "Mony Mony" ja "Cradle Of Love".
Uran alkuajat
Billy Idol oli 1980-luvun alussa ensimmäisiä pop/rock-artisteja, jotka saavuttivat suurta menestystä uuden musiikkimedian MTV:n avulla. Imagonsa Idol loi paha poika-ulkonäön varaan. Nimen "Billy Idol" juuret juontuvat kouluajoilta, jolloin opettaja kuvasi Williamia palautelomakkeessa sanoin: "William is idle" (William on laiska). Tämä jäi Billyn mieleen ja myöhemmin se inspiroi hänet muuttamaan "idlen" muotoon "Idol" ja ottamaan Billy Idol-nimen taiteilijanimekseen muiden nimensä muuttaneiden artistien tapaan, kuten David Bowie, Iggy Pop, Johnny Rotten, Sid Vicious, ja monet muut. Musiikissaan hän sekoitti keskenään pop-koukkuja, punk-asennetta ja tanssibiittiä. Ennen muusikonuransa alkua William Broad opiskeli Sussexin yliopistossa. Hän aloitti opintonsa Englannin kielessä ja filosofiassa syyskuussa 1975. Kun punk-musiikki saapui Englantiin, Broad muodosti yhdessä eräiden muiden nuorten punkkareiden kanssa "The Bromley Contingent" -ryhmän, joka seurasi ja ystävystyi Sex Pistolsin kanssa. Värikkään ryhmän yksi jäsen oli Siouxsie Sioux, Siouxsie and the Banshees -yhtyeen johtaja.
Idolin ensimmäinen tunnettu yhtye oli punkryhmä Generation X, jonka hän perusti vuonna 1976. Yhtye sai levytyssopimuksen Chrysalis Records -yhtiön kanssa ja julkaisi kolme albumia ennen hajoamistaan. Idol muutti kuitenkin New Yorkiin ja päätti luoda uraa sooloartistina, ja tuottajat Keith Forsey ja Billy Aucoin ottivat hänen uransa hoidettavakseen. Hän alkoi tehdä yhteistyötä kitaristi Steve Stevensin kanssa. Idolin ensimmäinen oma julkaisu oli EP, nimeltään Don't Stop joka sisälsi 4 kappaletta.
80-luku ja nousu
Artistin itsensä mukaan nimetty Billy Idol -soololevy julkaistiin vuonna 1982. Siltä löytyvät yhdet Idolin tunnetuimmista kappaleista, "White Wedding" ja "Dancing With Myself". Soolouran toinen levy, vuonna 1983 julkaistu Rebel Yell oli valtava menestys ja nosti miehen supertähtikategoriaan Yhdysvalloissa. Kappaleita mm. "Rebel Yell", "Eyes Without A Face", "Blue Highway", sekä "Flesh For Fantasy". Vuonna 1986 julkaistu Whiplash Smile menestyi myös hyvin. Tältä levyltä löytyvät kappaleet "Sweet Sixteen" ja "Don´t Need A Gun", sekä cover "To Be A Lover". Pian tämän jälkeen Stevens lähti soolouralle.
Idolilla on myös poika, (s.15.6.1988) Willem Wolf Broad, jonka hän sai yhdessä pitkäaikaisen kumppaninsa (1980-89) Perri Listerin kanssa heidän muutettuaan Los Angelesiin aloittamaan monivivahteista suhdettaan alusta. Idol ja Lister kuitenkin erosivat seuraavana vuonna, he eivät kuitenkaan olleet naimisissa. Vuonna 1989 19-vuotias Linda Mathis, jonka kanssa Billy Idol oli aloittanut suhteen, synnytti Idolille tyttären, Bonnie Blue Broadin (s. 21.8.1989).
90-luku
Hieman ennen vuonna 1990 julkaistua Charmed Life -levyä Idol joutui moottoripyöräonnettomuuteen, jonka seurauksena hän miltei menetti toisen jalkansa. Myös Charmed Life oli hyvin menestynyt albumi. Levyllä ollutta "Cradle of Love" -kappaletta kuultiin Renny Harlinin ohjaaman "Adventures of Ford Fairlane" -elokuvan soundtrackilla. Muita Charmed Lifella olleita kappaleita ovat mm. "Prodigal Blues" ja "L.A. Woman"
Vuonna 1991 Billy Idol nähtiin esiintymässä Suomessa Ruisrockissa.
Seuraavaksi Idol piti muusikon urallaan taukoa ja alkoi näytellä. Hänellä oli pieni rooli Oliver Stonen ohjaamassa "The Doors" -elokuvassa. Moottoripyöräonnettomuudesta johtuen hänelle alun perin kaavailtua roolisuoritusta jouduttiin karsimaan pienemmäksi.
Idolin seuraava levy, konseptialbumi Cyberpunk, julkaistiin 1993. Cyberpunk-nimen albumi sai Idolin mukaan, kun rock-toimittaja Legs McNeil vieraili sairaalaassa haastattelemassa häntä parannellessaan miltei menettämäänsä jalkaansa moottoripyöräonnettomuuden takia. Nähdessään Idolin jalassa lihasstimulointilaitteiston, McNeilistä oli näyttänyt kuin Idol olisi ollut puoliksi kone ja puoliksi ihminen ja oli kutsunut tätä "Cyberpunkiksi". Cyberpunk-albumin tunnetuimmiksi kappaleiksi tulivat "Wasteland", ja "Shock To The System", sekä sisälsi myös cover-version Lou Reedin kappaleesta "Heroin". Paljon uusia aineksia sisältänyt varsin kokeellinen levy ei kuitenkaan myynyt Yhdysvalloissa kovinkaan hyvin, eikä levyä ymmärretty muutenkaan täysin Idolin tarkoittamalla tavalla. Cyberpunk oli pääosin äänitetty Billy Idolin kotistudiossa Mark Younger-Smithin kanssa kymmenessä kuukaudessa Macintosh-tietokonetta apuna käyttäen. Levyn tuotti Robin Hancock. Cyberpunk-albumia seurasi myös kiertue, "No Religion Tour".
Idol alkoi myös kärsiä huumeongelmasta ja lähes kuoli GHB:n yliannostukseen vuonna 1994 losangelesilaisella yökerholla.
Idol sai uutta nostetta uralleen, kun hän esitti itseään vuonna 1998 valmistuneessa elokuvassa "The Wedding Singer". 1980-luvun puoliväliin sijoitetussa romanttisessa komediassa päärooleissa olivat: Adam Sandler ja Drew Barrymore. Elokuvassa käytettiin Idolin kappaletta "White Wedding", joka on yksi hänen suurimmista hiteistään.
2001-
Idolin hyvin menestynyt Greatest Hits -kokoelma julkaistiin vuonna 2001, jossa mm. versiot Keith Forseyn alun perin Idolille tekemästä, mutta Idolin hylkäämästä kappaleesta ja Simple Mindsin 1985 hitiksi tekemästä "Don`t You (Forget About Me)stä", sekä The Doorsin "L.A Womanista", joka oli aiemmin mukana jo Charmed Life- albumilla. Seuraavana vuonna Billy esiintyi VH1 Storytellers-ohjelmassa, joka julkaistiin DVD:nä. Levyllä Idol luotaa uransa Steve Stevensin ja muun taustayhtyeensä kanssa. Taustalaulajana mukana on myös laulaja Stella Soleil.
Maaliskuussa 2005 Idol julkaisi ensimmäisen studiolevynsä liki 12 vuoteen. Levy on nimeltään Devil's Playground. Hittikappaleeksi albumilta nousi varsinkin Idolin perinteistä tyyliä edustava puhdas rock-kappale "Scream". Albumi sisälsi myös cover-version kappaleesta "Plastic Jesus". Samana vuonna Billy esiintyi myös Bam Margeran ohjelmassa Viva La Bam. Episodiin sisältyi mm. Margeran Lamborghinilla ajelua, sekä yllätyskonsertti Bamin äidin syntymäpäivien kunniaksi.
2006 heinäkuussa nähtiin Billy Idol Suomessa Hartwall Areenalla. Saman vuoden marraskuussa julkaistiin Billy Idolin joululevy, Billy Idol:Happy Holidays.
Vuonna 2008 Billy Idol julkaisi uuden CD+DVD kokoelmansa The Very Best Of Billy Idol: Idolize Yourself. Levyssä on kokoelmana Billyn tunnetuimmat kappaleet sekä kaksi uutta kappaletta "John Wayne" ja "New Future Weapon". Kokoelman DVD-osio sisältää musiikkivideot Idolin tunnetuimmasta tuotannosta.
16.marraskuuta 2009 julkaistiin In Super Overdrive Live -DVD Chicagon Congress Theaterissa saman vuoden heinäkuussa taltioidusta konsertista, joka sisältää Idolin suosituimpia kappaleita niin Generation X:n, 80-luvun, kuin viimeisimmän Devil´s Playground -levyn tiimoilta."
^^
