Tanaan tormasin mustapaitaiseen poikaan. Poika on sama kuin eilenkin, mutta se oli vaihtanut
paidan varia. Se poika sanoi mulle moi taas ja kysyi miten mulla menee. Ma tuijotin suu auki sita ja
ihmettelin miksi se puhui mulle. Ymmarsin sulkea suuni ja mutista jotain takaisin. Mutta ei se
varmasti edes ymmartanyt mita sille sanoin. Tassa taytyy nyt olla kohtalolla jo sormensa pelissa,
ku satun aina tormaamaan samaan poikaa, samalla tuntinopeudella ja samassa paikassakin! Ja se
poika oli mun unessa viime yona. Mua pelotti ihan kamalasti herata aamulla. Ja Hannah sanoi etta
ma naen toiveunia. Ehka, mahdollisesti. Ja koulun jalkeen Hannah naytti missa se mustapaitainen
poika asuu. Sen talo ei ole mikaan linna. Toivottavasti tormaan siihen huomennakin. Toivottavasti,
totitsesti.
Ja sain kotoa paketin.
Ja sain myos lisaa arvosanoja: nelja A:ta, kaksi C:ta ja yhden I:n. Olen aika ylpea itsestani.
Tassa kaikki tarkeimmat talta paivalta.