IRC-Galleria

Viimenen kerta kotikoneella kymmeneen (!!!!) kuukauteen. Suorastaan hullua et oon oikeesti lähössä melkein toiselle puolelle maapalloo. Mutta niinhän se on, jos jotain asiaa haluaa ja toivoo kovasti, niin se on toteutettavissa. Tässä elävä esimerkki.

Huomenna sanotaan hyvästit kaikelle. Harmittaa kun Heta ei lähde kentälle ollenkaan ja nyt Juhokin haluais jäädä kotiin. Mulle ne vaan on maailman parhaimmat sisarukset, enkä haluais sanoo ikinä kellekkään hyvästi. <3

Ja Tuukka. Ehkä tää kuullostaa jonkun mielestä hullulta, mut me ollaan päätetty et yritetään olla yhdessä tää aika kun oon poissa. Kuten jo edellä sanoin, kaikki on mahdollista jos niin haluaa. Ihminen, jonka kanssa tunnen olevani kokonainen. Ihminen, jolle voi puhua kaikesta. Ihminen, jota rakastan. Sellaisesta kaikki koittaa pitää kiinni, niin myös minä. <3

Varmaan nyt koneella oleskelukin vähenee, kun host-perheessä on modeemikone, jota ne käyttää työasioihin. Koulussa sit koitan vastata kaikkien sähköposteihin ja kommentteihin. Sen mitä ehdin ja pystyn. Ja yritän kirjotella tännekin säännöllisesti kuulumisia.

Älkää unohtako mua, en mäkään teitä. Selviän kyllä suomalaisella sisulla, uskokaa tai älkää. Pitäkää kiinni siitä mikä teillä on, mäkin yritän roikkua kynsin ja hampain kaikessa missä pystyn.

Ikävä tulee kaikkea. <3