Tytön tämän unohdit,
jätit pimeään odottamaan kylmää kuolemaa.
Etkö tunne häpeää?
Eikö mielesi halua pysäyttää
tätä kaikkea kaunista ja pyhää?
Jalkani veteen vajoaa,
jokainen ajatus tästä hajoaa.
Kuinka turhaa tavoitella taivasta onkaan,
kun ei tunne syyllisyyttä lainkaan.
Vain alas voi katseen kohdistaa,
katsoa nousevaa kuolemaa.
Etkö tunne kun kosketan?
Etkö tunne kun kätees tartun
huutaen ja koko ajan vajoten?
Pelko sun kääntymisestäs varjostaa uupumukseni.
Tällä ja näillä, niillä ja heillä ei silmiäni,
ei tuskaani.
Sanoilla suurilla heikoille,
merkitys on suuri herroille.
Sanoja omiaan ei ääneen hyvälle sanoa voi,
pahuus kun ne heille vain surun toi.
Anteeksi antakaanne,
usko hyvään vielä poistaa kyyneleenne.
Huomenna valo on kirkkaampi.
Näette kaiken uudelleen ja siunatun maan.
Sen lupaan.