IRC-Galleria

Ohessa oppia niille, jotka
eivät asiaa tunne ja joutuvat ehkä jonkun läheisen henkilön
toiveesta/vaatimuksesta pelejä seuraamaan. Opit eivät ole minun vaan erään
ystävättäreni, jolta ohjeet pyysin - ihan sinua varten.


Naiset tietävät jääkiekosta kaiken. ......

Koska olen perehtynyt jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa.
Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin
laajasti.
Kävin 70-luvun lopussa yhdessä TeeKoon jääkiekko-ottelussa ja heti perään
Kalpan pelissä 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt jääkiekkoa useita
kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.

Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään
istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia.
Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän
kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan
säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman
vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien
jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen
joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.

Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se
huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka
jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan
aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään
lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla
hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.

Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä
joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen,
mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku
ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle.
Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia
kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi
ja kampitettavaksi. Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan
istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen
laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi.
Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin
mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.

Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi
tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa
kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan
kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.

Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen
on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa
toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla
äänellä. Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto.
Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen
edustajia.
Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi
joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa
tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o-o" -huudoilla.

Nyt vain seuraamaan jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää
pelin juonen.