IRC-Galleria

Lauantaiaamu.

Kännykän herätys säädetty 1015, mutta herään viittä minuuttia ennen sitä, melkein kuin vaistomaisesti poistamaan herätyksen ja jatkamaan unia.
Seuraava havahtuminen todelliseen maailmaan 1058: isäntä kovalla äänellä toteaa, että "Sallan tytöt uutisissa!". Kuinka mahtavaa.
Päätän nousta ylös, autoa pitäisi laittaa valoisan aikaan.
Pakolliset aamutoimet ja terveellinen aamiainen (sämpylä ja neljä kuppia mustaa, vahvaa kahvia) vievät yllättävän paljon aikaa. Päädyn niiden jälkeen television ääreen katsomaan jotain ohjelmaa Kiinan kielestä ja hokemaan tervehdyksiä. Noin tonaalisena vai mihin lie ääntämykseen ja äänenpainoon liittyvänä kielenä sanat ja niiden sanominen on huvittavaa.
Riippuen miten sanoo "ma", voi se tarkoittaa kirosanaa tai äitiä!
Aika loogista, kirosanat ja äiti liittyy, ainakin meidän taloudessa, hyvin läheisesti toisiinsa.

1230.
Emäntä siivoaa huonettani, joka kuulemma on kuin pommin jäljiltä. Mietin, että enhän minä ole juonut Dynamite - virvoitusjuomaa pitkiin aikoihin. Valetta ja turhaa motkotusta siis.
Päätän ulostautua raittiiseen ilmaan ja ovella havahdun näkyyn katoksessa, se auto!
Mitäs sille taas pitikään tehdä?
Helmalevikkeen kulma kiinni, mittaristoon valot, sisälokasuoja kiinni ja takapenkit paikalleen.
Parasta aloittaa tuosta helmalevikkeestä, se lienee helpoin ja viisain vielä kun luonnonvaloa riittää.
Takaisin sisälle etsimään huoneestani ("joka on aivan kuin pommin jäljiltä") helmalevikkeen päätyä.
Pitkällisten etsintöjen jälkeen se löytyykin sänkyni alta, pääkallon vierestä!
Ei muuta kuin takaisin pihalle.
Ruuvit ovat hyvässä tallessa, kiitos pakastepussin.
8mm hylsyllä vaan ruuvailemaan kiinni tuota GT-i autojen tunnusta, upean mahtavaa levikettä.
Ruuvit tuntuvat tarttuvan kiinni lokasuojaan jotenkin, mutta sitten kohtaankin ongelman; kynnyskotelon helmaan tehdystä paikasta ei tietenkään löydy enää paikkaa kiinnitykselle.
Porakoneen ja terän etsintä alkakoon!
Mutta mitä vielä, kerkeän hädin tuskin varaston ovelle kun havahdun läpsähtävään ääneen takanani. Pelkään pahinta.
KYLLÄ!
Levike on tipahtanut! Aivan kamalaa, mistä tämä johtuu?
Lokasuojaan laittamani ruuvin vastakappaleet ovat täysiä horoja, eivät kiri kunnolla.
Tässä vaiheessa alkoi keittämään siihen malliin, että päätin lähteä juomaan viidennen kupposellisen kahvia ja päädyin tähän koneelle.

Tästä koko sessiosta tuleekin mieleeni kerhomme tunnus; "Kun mikään ei koskaan toimi...".
Mahtava lause. Pikku hommat vievät kaikista eniten aikaa!
Ärsyttävää.

Pitäisi kaiketi yrittää vääntyä takaisin sorvin ääreen...
->