Mä en taas tajuu yhtää tätä mun elämää...vai olisko muitten mun elämään kuuluvien elämää. Mut kumminkin ne saa mun ajatukset ja kropan ihan sekasin, mikään ei oo kunnossa...ei oo oikeesti mikään.
Voi ku kaikki tajuais et en mä jaksa kaikkee mahollista kuulla tai kuunnella kaikkien huolia ja murheita, ei munkaan pää kestä. Mut minkäs teet ku oot kerran kuunnellu ja ollu ymmärtäväinen nii sillon oot aina...mua ei kiinnosta enää mikään. Voi olla et oon väsyny, voi olla et kuvittelen ja kaikki menee kyl ohi, mä niin toivon et tää kaikki ois vaan pahaa unta, josta mä heräisin kohta oman kullan kainalosta.
Mut kyl mun elämä joskus järjestyy ja kaikkien muittenkin. Mä tiedän sen ilman et kukaan mua muistuttaa.
Mut hauskaa alkavaa viikkoa ja pitäkää hauskaa ja nauttikaa elämästä, meil on sitä vaan rajattu määrä, mut eletään se innostuneesti ja hyvin :)