IRC-Galleria

Oon jo paljon onnellisempi taas. Kyllä oikeasti nauraminen vaan tekee onnelliseksi. En jaksa enää ajatella, joten meen vaan testaamaan yhtä juttua, ja sit nukun. Paitsi kumminkin ensin vielä ajattelen.

Olispa laiha.

Innostuin tänään ekologisuudesta ja päätin mennä kirpparille etsimään Santulle juttuja. No. Kaikki kirpparit olikin jo kiinni viideltä, joten menin kahvilaan juomaan Pepsiä. Fail.

Oon muuten tehnyt muutoksia elämässä x)

Oon ollut nyt monta päivää niin kuolemankipeä, etten oo ees jaksanut yhtään ajatella sitä seikkaa, että huomenna meen kouluun. Nyt vaan tuli mieleen, että oisin voinut föönata suihkun jälkeen. Oikeastaan tästedes pitäis aina. Kauheaa. Mun pitäis vaan saada olla aina kotiäiti, koska se rooli kävi mulle niin hyvin.

Tulee kyllä kivuliaana mietittyä aina syntyjä syviä. Niinkun vaikka mistä voisin luopua jos tää sit loppuis. Tai montako kiloa voisin lihoa jos tää sit loppuis. Tällä kertaa päätin että 8. Oikeasti vain laihduin. Sit oon miettinyt, kuinka ihanaa onkaan vaan nukkua villasukat jalassa kivutta. Mitähän mun pitää ottaa huomenna kouluun mukaan. Oikein varmaan joku kynä ja paperia. Pssshh.

Santtu on tänään 11 kk ja osaa kävellä 15 askelta. Se on niin lahjakas.

Aioin kirjottaa myös mun yhdestä vanhasta uskomuksesta joka ei ilmeisesti ookaan totta, mutta se aihe ei oo toisaalta kovin sovelias.

Eilen Stockalla pudotin maljakon, kun katoin pussilakanoita. Siitä kuului oikein sellanen katsokaa kaikki!-ääni. Sit menin sanomaan kassalle, että "Hei. Mä rikoin maljakon." Se kassatäti vaan sanoi että "Ei se mitään" ja sit se tuli kattomaan. Kun se nosti sen niin näin sielä pohjassa hinnan, 59 € :o. Sit se vaan sanoi uudestaan "Eisemitään" ja lähti pois sen palasten kanssa. Mäkin lähdin pois heti kun se ei enää näyttänyt pakenemiselta. Onneksi me muutetaan Turkuun, koska en kyllä mee enää tuonne.

Mutta kaikkein eniten mua silti ärsyttää vanhukset. Ne aina tuijottaa. Kerran joku oikein pysähtyi ja jäi tuijottamaan.

Tiedän taas miten haluan muuttua. Eikä mun tarvi ostaa kuin yks paita sitä varten. Olin kiukus tänään yhden toisen paidan takia. Ja yhden papin :[ Nyt en enää, koska näin Cameronin. Mun mielestä se on kyllä kaikkein hienoin.

Nyt kun oon päässyt nostelemaan vastasyntyneitä, niin kyllä ne on niin kevyitä! Sellasia mitä jaksais helposti kantaa vaikka koko päivän sylissä. Ja muutenkin, kun ne oikein mahtuu kahdelle kämmenelle suunnilleen.

Oon oikein miettinyt missä ja koska oon kehittänyt mun huumorintajun, koska niin kovin usein oon jossain tilanteessa missä kaikki muut nauraa, mutta mä en. Ja vastapainona on sitten niitä tilanteita missä oon itse ainoa joka nauraa. Paitsi jos Jannikin on paikalla, niin sekin. En tykkää edes mennä kattomaan mitään komediaa leffateatteriin, kun mulla oikein kasvaa sarvet päähän kun puolet salista nauraa sille, että joku sanoo penis. Ei sillä että mun oma huumori ois niin korkeatasoista. Viimeksi nauroin hartaasti luopiolle ja petturille, mutta se oli niin osuvaa.

Voikohan pää kasvaa isoksi sen takia, että on liian ylpeä. Jannen mielestä oon. Mun mielestä mulla on iso pää.

Katoin niin tylsän leffan että melkein en jaksanut edes hengittää. Halusin silti tietää mitä siinä tapahtuu, ja ne molemmat vaan kuoli.