No niin...täällä ollaan taas...kuin fenix lintu minä nousen tuhkasta ja lennä kohti valoa.... olen hengissä...sieluni revittiin riekaleiksi ja sydämeni poltettiin roviolla, mutta olen hengissä...jotain uutta on syntymässä...vielä on liian aikaista sanoa mitä, mutta kestän jo kasassa...enää en vapise koko ajan, vaan pystyn jo kulkemaan suorassa...kesä 2008 on ohitse...huominen odottaa...
Nyt voin sanoa, että muutos kannatti. Romutin kaiken, mitä elämässäni oli pysyvää. Ja nyt, kaikista miljoonista vaikeuksista huolimatta, voin sanoa, että voin paremmin. O.K. Olen yksin. Mutta saan elää elämääni ilman pelkoa, tuskaa ja ainaisia riitoja. Kukaan ei pysty enää heittämään minua vankilaan. Eikä kukaan pysty enää pakottamaan minua elämään materialistisessa paskassa maailmassa, jossa ihmisen ainoa arvo mitataan rahassa. Tehokkuus, kiire, massatuotanto, raha, kaiken tämän voisi heittää susien kitaan. Tärkeintä on se, että elää oman elämänsä niin, että on aikaa tuntea sade kasvoillaan ja katsella, miten tuuli riepottelee metsässä puita. Tämä on minun elämäni. Minun.
Eläkää ihmisiksi. Ja antakaa muidenkin elää.
Uusimmat blogimerkinnät
- Elämästä 23.11.
- syksystä talveen... 15.11.
- piste 29.06.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2008 (3)
- ▶ marraskuu 2008 (2)
- ▶ kesäkuu 2008 (1)