IRC-Galleria

Noh. Tracon tuli ja Tracon meni. Kivaa oli, mutta enpä sanois että oli kaikista paras coni. Toki oli ihana, kuten conit aina, ohjelma (sen verran mitä niitä näin) oli hauskaa ja ihmisiä oli ihana halailla ja välillä jutella ihan randomien kanssa.

Ehkä fiilistä vähän laski se, ettei päästy kattomaan cossikisaa, joka kuitenki on melkeen näiden tapahtumien pääohjelmanumero, kohokohta joka olis todellakin kiva nähdä. Eipä, liput oli jaettu loppuun, ja ne hmmetin järjestyksenvalvojat pilas fiilistä iänikuisilla säännöillään ja "ei jäädä käytävälle seisomaan" -huudoillaan jos on pysähtynyt nopeasti moikkaamaan kaveria tai jotain. Ja sitten se hmmetin järjestyksenvalvoja joka ei päästäny meitä siihen saliin, jossa näytettiin cossikisa suorana lähetyksenä, OVI OLI AUKI ja sen syy oli että happi ei riitä. Mitä ihmeen väliä sillä on seisonks mä nytte huoneen sisä- vai ulkopuolella, jos ovi kuitenki on auki. Että kiitos vaan rutosti.

Animekaraoke oli ihana. Pääsin kyl vaan laulamaan kaks kertaa, enkä sitte kuullu ku se Idols-tyyppi laulo, lähettiin ennen sen vuoroa.

Sitten fiilistä vähän pilas se että Peetulla särki päätä. Mullaki kyllä särki vähän kun oltiin seisty karaoken jonossa jonkun aikaa, pieni huone aivan täynnä porukkaa ovi kiinni. Uskomatonta miten huonosti seki oli organisoitu, ettei ilma vaihtunu yhtään. Olisin tosiaan halunnu laulaa viel enemmän, mut siel oli kauheesti jonoo loppupuolella (outoa o___O) ja Peetun äiti tuli hakemaan. Ei kuitenkaan jääny kovasti sitte autossa istuessa sellasta fiilistä että dääämn, olis pitäny viel jäädä, missattiin vaik mitä, koska ostokset oli jo tehty (tosin nyt kun katoin mitä kaikkee olin ostanu ni tosi vähän sitä tavaraa oli oikeasti tullut) ja ohjelmat katottu. FFFight olis ollu kiva nähä mut Peetun raportin mukaan se oli ihan täynnä, joten ei sitten ees vaivauduttu raahautumaan sinne kellariin uudestaan. Chocoball oli myös pieni pettymys, toisaalta en koskaan ees tarkalleen tienny mikä se oli joten eipä siltä suuria odotuksiakaan ollu.

Ehkä silti parasta oli itse conin jälkeen. Harmi itse conin puolesta, mutta mulla oli ihana yö (kuulostipa pervolta). Kun mä astuin Peetun äidin autoon takapenkille istumaan, Peetu mun edessä ja Iida vieressä, mä kuulin miten An Cafen Ryusei Rocket lähti soimaan. Sillä hetkellä mä tunsin itteni yksinkertaisesti aivan tajuttoman onnelliseksi. Mä en tiiä tarkalleen mistä se juttu tuli, Tracon ei ollut mikään yli-iih-ihana con josta olis jääny oikeasti semmonen epäaito onnen fiilis, se fiilis tuli jostain muusta. Ehkä että mä sain huoahtaa paikallani, vaan istua siinä yhden mulle kaikista rakkaimman ihmisen takana, kuunnella mulle kaikista rakkainta musiikkia, ja olla keskellä sitä, mitä mä rakastan. Coneissa parasta on fiilis. Ei ohjelmat, ei myyntipöydät. Se yhtäläisyyden tunne. Kaikki halaa toisiaan kuin vanhat rakkaat ystävät, juttelee ventovieraille rennosti. Joten... mä en osaa kuvailla sitä onnentunnetta, mikä mussa conin jälkeen tapahtui.

Ja ilta ja yö kului sitten Kingdom Heartsin merkeissä. Käytiin ennen kotiin menoa kaupassa ja ostettiin roskaruokaa, syötiin sitten Peetulla pizza Shrek kolmatta katsellessa, siirryttiin karkkeihin ja sipseihin ja limuun, katottiin siinä välissä Pasila, katottiin Shrek loppuun ja alettiin pelata Kingdom Heartsia. Ei tosiaankaan oo yliarvostettu peli, vaan todellakin jotain tajuttoman ihanaa.
Yöllä valvottiin. Ei ees viititty kattoa kauan, mutta pitkään valvottiin. Iida ehti nukahtaa siinä vieressä, vaikka mä ja Peetu ei laskettu melutasoa yhtään mitä pidemmälle ilta eteni. Puheenaihe oli selvä. An Cafe. Ja niin sitä naurettiin ja hihitettiin ja oltiin eittämättä erittäin fangirlimäisiä. Mutta ihanaa oli.

Ja olihan se con myös kiva.

Ja Caramelldansen paransi Peetun Phil Collins -darran (ymmärtäkööt ken osaa) a.k.a. päänsäryn, ja jaksettiin kukkua pitkälle yöhön.