IRC-Galleria

Ei menty lääkäriin, ko Fannin tila ei muuttunut pahempaan ja lääkäri sano, et ainoo mitä voivat tehä on poistaa silmä eli jos halutaan edes yrittää pelastaa se, niin sit vasta huomenna sinne Hakametsään. Pasi jäi sit kotiin Wiltsun ja koirien kaa, ku mä lähin Emmin kaa kiertää eläinkauppoi, et saisin muuta ajateltavaa enkä oisi kokoajan Fannissa kiinni. Ko tulin kotiin, niin tyttö oli kiivennyt itse meidän sänkyyn, nosti päänsä heti ko menin sitä kattomaan ja alko heiluttaa iha kunnolla häntäänsä. Otin kaulurin pois siksi aikaa, ko tarjosin ruokaa ja söi cesarin annospussin tyhjäks, kuivamuonaa ja joi ite reippaasti vettä. Sit käytiin ulkona ja vaik tyttö ei tarpeitaan tehnytkään, niin vaikutti tyytyväiseltä, ko istui oven edessä ryhdikkäänä ja kuunteli ääniä. Sit ko alko paleltaa, niin toin takas sisälle nukkumaan. Viel ens yö ainaki valvotaa ja annetaa antibioottitippoja, pääasia kuitenkin nyt, et tyttö on alkanut taas löytää elämäniloa :) <3

Koira sai särkylääkkeet pari tuntia sitten. Eivät ole huumaavii eikä rauhoittava oo vaikuttanut enää monenmoneen tuntiin, mut silti koiruus vaan nukkuu ja nukkuu ja on pihalla kaikesta.. Soitin äsken taas lääkäriin ja lupas soittaa mulle hetken päästä..

Saatiin Fannille aika silmälääkärille kuitenkin vasta huomiseks eli Allu tulee meille kohta Wiltsun + Fannin seuraks ko lähen hakee särkylääkkeitä koiralle.. Huomenna sitten klo 14 Hakametsään, tästä tulee pitkä odotus..

Koira menee nyt kokoajan huonommaksi, tärisee ja makaa ja vinkuu, välillä hyökkää päättömästi johonkin päin kamalasti kiljuen ja rauhottuu vasta, ko pienen ottaa syliin tai pitää kiinni.. Ei oo syönyt eikä tehnyt hätäänsä, välillä oon antanut vettä ruiskulla suoraan suuhun aina välillä, täytyy nyt seurailla tyttöä kovasti.. <3

Olipa yksi elämäni kamalimmista illoista.. Aada on kunnon lihotuskuurilla taas eli ko alkoi leikkii Fannin + Iitun kanssa juoksemisleikkejä, niin laitoin Fannin + Iitun keittiöön. Olivat olleet siel hetken ja oli ihan hiljaista, ajattelin molempien menneen nukkumaan, ko alko kuulua ihan kamalaa kiljumista hemmetin lujaa ja niin yliluonnollisella äänellä ettei tosikaan.. Olin samantien siinä ovella, niin Iitu makas toisella puolella huonetta hämmentyneen näköisenä tuijottaen Fannia, joka seiso keskellä lattiaa heti oven takana silmä, naama ja lattia veren peitossa huutaen täyttä kurkkua.. Mulla oli poika sylissä, mut Emmi onneks meillä eli annoin pojan Emmille ja kaappasin koiran syliin. Lopetti huutamisen, mut ko yritin pyyhkeellä tyrehdyttää veren vuotoa, niin alko taas paniikissa kiljua.. Yritin laittaa sille kuonositeen, et saisin silmän verenvuodon tyrehtyyn ilman pelkoa, et kävis kiinni paniikissa, mut kilju niin kovaa etten pystynyt laittaan sitä pyyhettä silmäänsä.. Luulin ensin, et koko silmä on pudonnut, mut ei onneks ollut, vuosi vaan pahasti.. Soitin päivystävälle ell:lle ja ko Pasi pääsi kotiin (oli Orivedellä, josta hälytin sen paikalle) niin lähdin Pasin kaa viemään koiraa ensiapuun ja Emmi jäi Wiltsun kaa meille, kert kello niin paljon. Fanni nukutettiin, sille annettiin nestettä ko oli aivan shokissa (kahdesti tuntui menettävän tajuntansa ja muutoinkin vaan makas + läähätti kamalasti ja kilju heti, ko koski päähän) ja silmää yritettiin tutkia + työntää syvemmälle päähän, ko oli niin pahasti ulkona + koko luomi turpos. Sai särkylääkettä, antibioottia ja tulehduskipulääkettä, luomet tikattiin yhteen, jotta silmä ei kuivuis tms.. Sit sai kaulurin ja ko tyttö alkoi heräillä, niin päästiin lähteen kotiin. Nyt kahden tunnin välein laitan silmätippoja + kuuden aikaan pupillia laajentavaa lääkettä, jota sai jo kertaalleen ensiavussa. Aamulla silmälääkärille, mut näön ja koko silmän ennuste huono, mahdollisesti pitää poistaa koko silmä. Syytä ei tiedetä eikä varmaan koskaan saada selvillekään.. Keittiössä ei ollut mtn terävää, ei mtn mihin oisi voinut silmän teloa ja Iitu oli kaukana Fannista + makaili, verta vain siinä missä Fanni seisoi löytymishetkellä ja sitä tuli niin hyvin, et oisi varmasti huomannut, jos oisi liikkunut jostain siihen..
Nyt tyttö on ihan pihalla kaikesta, makaa peittojen välissä pedissään tuossa mun vieressä, läähättää ihan kamalasti, mut makaa vaan eikä reagoi vaik tekisin mitä.. Normaalistihan tuo on aina jaloissa ja mukana kaikessa, yli-iloinen pieni energiapakkaus.. Hengittää TOSI raskaasti ja on muutenkin ihan tokkurassa + kipeä.. :( Kaiken huipuks vakuutuksensa loppui 31.12. eikä oo ihan halpaa huvia tuo loppiaisillan ensiapu + huomenna mahdollinen leikkaus.. Vaan pääasia, et tyttö tulis pian kuntoon eikä joutus kipuilemaan, valittamatta maksaisin vaikka loppuikäni, jos saisin nuo kivut loppumaan..

Ainoa onni onnettomuudessa oli se, et Wiltsu on kuuro... Poika meinaan seisoskeli keittiön ovea vasten ko koira alkoi sen huutonsa ja oisi varmasti säikähtänyt ihan kunnolla kuulevana, vaan nyt ei tajunnut onneksi edes mtn tapahtuneen ja meni levollisin mielin nukkumaan..

Mentiinpä kuulokeskukselle klo 8.30 ja puolitoista tuntia myöhemmin poika oli kuullut elämänsä ekat äänet.. :') Istuskeli mun sylissä leikkimässä ja katselemassa kirjaa, jota isänsä esitteli, kun meni yhtäkkiä vakavaks, kallisti päätä, tsekkas isäänsä ja sit mua.. Seuraavalla kokeilulla kiemurteli ja lopulta vaan tuijotti lamppua aivan hämillään osaamatta reagoida sen enempää siihen, et pään sisällä tapahtui jtn kummallista.. Kun sit molemmat kojeet oli aktivoitu pojalle sopiviksi tietokoneen ja kokeilujen avulla, oli poika isänsä sylissä ja molemmat kojeet laitettiin päälle 1.tasolle (kuulee erilaiset äänet, muttei liian voimakkaana).. Halas isäänsä tiukasti, pari kyyneltä tipahti poskelle, ilme oli häkeltynyt ja katseli ympäriinsä kuin etsien jotain.. Sit alkoi kiinnostamaan, kun näytettiin keppiä, joka pitää ääntä, kun sitä kääntää.. Otti sen kepin käteensä ja pyöritteli sitä, kaikki tavarat, asiat ja ihmiset oli yhtäkkiä ihan uudella tavalla kiinnostavia.. Pasi sanoi jtn Wiltsulle ja Wiltsu jäi vaan tuijottamaan, muttei säikkynyt. Mä en uskaltanut puhua sanaakaan, ko jännitin et poika pelästyis taas, ko tulis liikaa ääniä yhtäaikaa. Sit ko puhuin, tuntu ko poika ei ois enää ees ihmetellyt koko asiaa, niinko se kaikki oisi jo nyt vaan mielenkiintoista ja mukavaakin, vaikka pieni olikin ihan väsynyt ja jo sen vuoksi hieman kiukkuinen. Jos poika ei kummemmin enää pelästy ääniä tänään, niin huomenna vaihdetaan 2.tasolle. Sit parin päivän päästä 3.tasolle, jos siltä tuntuu ja lopulta 4.tasolle, joka on se korkein taso. Ihan sen mukaan edetään, mikä tuntuu pojalle sopivalta vauhdilta, mut tavoite oisi, et oltaisiin päätasolla sitten, kun on seuraava kuulokeskuskäynti 23.12. klo 12.

Saatiin kaks isoa laukullista tavaraa liittyen pojan kojeisiin. Piuhoja, pattereita, kuivuri, matkakuivuri, varaosia, opasvihkoja, työkaluja ja vaikka mitä.. Sit viel pehmokoala, jolla silläkin on samanlainen koje kuin pojalla, mut muovinen, sellainen jota saa tutkia ja syödäkin vapaasti.. Nyt pieni on päikkäreillä eli kojeet on pois, mut kun herää niin jatketaan äänimaailmaan tutustumista :) Poikani on varmasti maailman reippain pikkuinen <3 Onneks se kaikki on nyt ohi, nyt pieni sa kehittyä ja oppia ihan omaa tahtiaan, niin ehkä joku päivä vielä oppii puhumaankin :)

Pojalla oli puolitoistavuotissyntymäpäivänään (2.12.2009) neukku. Painoa 9945g ja pituutta 77,7cm, päänympärys 47,5cm. Kasvanut siis puolessa vuodessa 4,5cm ja painoakin tullut, vaikkakin leikkausaamuna (19.11.2009) painoi jo melkein 11kg eli on siitä laskenut, muttei ihmekään, kun meni ruokahalu hetkeksi leikkauksen jälkeen kokonaan ja nyt vasta lähtenyt parantumaan. Saatiin samalla reissulla rokote (priorix) tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Lääkärikin tsekkas pojan ja kaikki kunnossa, nyt saan rauhassa siis stressata perjantaista (huomista/tänpäiväistä) äitiyspolikäyntiä x)

Tänään rv 27 elikkäs enään 13 viikkoa laskettuun aikaan :) <3 Taas silittelin toissapäivänä ison kasan pikkuvauvan vaatteita, kun ne on niin hirmu sööttejä <3 Tänään siirrettiin akvaario Pasin kanssa ja pian pitäisi hakea huutonetistä voitettu lipasto makkariin, että saisi pikkuisen vaatteet paikoilleen ja viimeisetkin tavarat paikoilleen.. Jos vaikka tuleepi se liikuntakielto jossain välissä niin on kaikki suht valmiina.

Tänään mentiin Pasin ja pojan kanssa Kaukajärven terveyskeskukseen tikkien poistoon. Odotus sujui hyvin, kun pieni oli niin tohkeissaan siitä, et isä tuli töistä ja keskittyikin vaan halailuun ja kikatteluun :D Lääkärillekin (tai mikä hoitaja olikaan, en tie) jaksoi hetken hymyillä, mut kun teipit poistettiin korvien takaa, niin itku tuli heti.. Sit piti viel pitää väkisin paikallaan, et saatiin ne monenmonta tikkiä molemmilta puolilta pois ja ne oli niin tiukas, et tuli vertakin ja sattu varmaan taas ihan kunnolla.. Ensin pidin omassa sylissä, mut sit loppu voimat, niin tuli toinen hoitaja pitämään kiinni loppuajaksi.. Sit viel puhdistettiin haavat, jotka oli parantunut tosi hyvin, eivätkä yhtään tulehtuneet ja laitettiin viel laastarisiteet haavojen päälle. Nuo saa ottaa huomenna pois, nyt täytyy pitää yön yli ettei poika raavi haavoja, jos ne nyt aristaa. Saatiin tässä yks päivä viikolla kutsua kuulokeskukselle eli pojan kojeet aktivoidaan (kuulee eka kertaa) 16.12.2009, samalla meille opastetaan lisää kojeiden käytöstä ja huollosta ja palautetaan ulkoiset kojeet. Sit on kontrollikäynti 23.12.2009 ja viel yks käynti 4.1.2010.

Mulloli keskiviikkona äitiyspoli: vauva liikkui hyvin, lapsivettä normaalisti, kääntynyt nyt raivotarjontaan (vielä 13.11. oli toisin päin) ja kohdunkaula lyhentynyt, mut muuten ei muutoksia eli suht hyvä tilanne. Kuitenkin sain mm.ratsastuskiellon enkä saa tehdä fyysisesti liian raskaita juttuja eli oman olon mukaan mentävä. Miettivät josko antavat jo celestone-piikit, mutteivät viel antaneet, vaan sen sijaan sain uuden ajan äitiyspolille ens viikon perjantaiksi (4.12.2009). Sillon ollaan taas viisaampia :)

Mentiin eilen aamulla TAYSin lastenosasto 1:lle klo 7.30 ja samantien kiireellä pojalle sairaalavaatteet päälle, esitietolomakkeeseen puuttuvat tiedot ja käsiin emla-puuduterasvat kanyylia varten. Hoitaja ohjas meidät leikkaussaleille, siel Pasi sit vei pienen saliin ja mä jäin odottelemaan salien ulkopuolelle. Will sai olla isänsä sylissä, kun hänel laitettiin kanyyli käteen ja siitä sitten kipulääkettä ja unilääkettä. Pasin kanssa pyörittiin ensin sairaalassa, mut koska leikkauksessa menis vähintään viis tuntia niin lähdettiin kävelylle Hatanpään puistoon, sit käytiin isällä ja mentiin kotiin päikkäreille, ko aateltiin et saadaan varmaan valvoa seuraava yö. Takas sairaalalla oltiin kahden maissa ja pyörittiin, kunnes neljältä päästiin hakeen poikaa heräämöstä. Odoteltiin siin heräämön edes, mut Wissy jo niin hereillä, et mut pyydettiin hakeen pieni syliin. Leikkauksessa oli kaikki mennyt hyvin, oli kestänyt kahdeksan tuntia ja pieneni ihan tokkurainen. Syliteltiin vauvaa huoneessaan Pasin kanssa kolmisen tuntia, sit Pasi meni hakeen mulle kotoa evästä, kirjan ja yöpuvun ja takas tultuaan poika oli juur nuhahtanut mun syliin (noin klo 8.30). Pasi sit nosti pienen sänkyynsä.. Will oli ennen nukahtamistaan syönyt vähän iltapalaa ja saanut särkylääkkeet, tasapaino heitti kovasti, mut muuten oikein virkeä - jaksoi hymyilläkin pariin kertaan :) Pasi oli mun seurana kymmeneen saakka ja lähti sit kotiin nukkumaan, kun oli saatu mulle sänky laitettuu pojan pinniksen viereen. Aika heti Pasin lähdettyä Wiltsu heräs virkeenä ja iloisena, sai lisää kipulääkettä ja kanyyli irrotettiin, ko ruoka pysyi niin hyvin sisällä. Yö menikin sitten leikkiessä ja yrittäessä saada pikkusta nukkumaan. Joi ehkä kakstoista pullollista maitoa ja sai kertaalleen kipulääkettä yöllä, nousi kuumekin ja tuli verta nenästä, mut molempii vain vähän ja oli kuulemma normaalia leikkauksen jälkeen. Aamulla puoli kuuden maissa poika sammu ja mä heti perään, sit herättiin puoli kahdeksalta samaan aikaan ja Wissy sai aamupalaksi puuroa, kiisseliä, jogurttia ja maitoa. Yöllä söi mun kaa suklaavanukkaan.. :P Korvalääkäri (hän, joka leikkas) kävi katsomassa pikkusta ja otettiin siteet pois päästä, jäljelle jäi siis vain pienet teipit pienten haavojen kohdalle ja ne käydään otattaa pois tasan viikon päästä. Korvat on söpösti noussut hörölle ja pää vielä turvoksissa, mutta muuten pieni on pirteä ja ihana oma itsensä, leikkii kovasti ja tasapainokin jo kunnossa. Särkylääkettä annetaan, kun poika tuntuu sitä kaipaavan ja haavat & teipit pitää suojata vedeltä, mut muuten ei mtn ihmeellistä. Kojeet aktivoidaan 16.12.2009. Nyt pieni on aika väsynyt, mut valvotetaan iltaan asti, ko on nukkunut kyl päikkärit :)

Wiltsun omassa albumissa lisää kuvia sairaalasta ja kotiutumisen jälkeen. Kuvailen vielä lisää tuoreita, kun on kamera lainassa ja lisäilen sitten :)

Aamulla herätin pojan syömään klo 7.15 ja sen jälkeen sai pari mukillista maitoa, kun sit piti olla loppu aamupäivä syömättä. Kymmenen aikaan soittelin Pasille ja sainpa kuulla, et mun puhelimen kello ei ollut päivittynyt talviaikaan eli meil oisi pojan kaa ollut aamulla viel tunti aikaa syödä eli joutus olee tunnin pidempää syömättä.. :/ Puol kakstoista (talviaikaa, edelliset ajat siis kesäaikaa) mentiin pojan kanssa äitelle tuohon naapuriin, ko lupautu lähtee kuskiks sairaalaa. Paikalle ko päästiin, niin Pasi tuli samaan aikaan parkkipaikalle suoraa töistään ja mentiin yhdessä lastenosasto 1:lle. Meidät ohjattiin heti huoneeseen 6 ja poika sai sairaalavaatteet päälleen. Pasi tuli siis ihan vaan kattoo mihin mentii ja sit lähti hetken päästä käymää kotona vaihtaa vaatteet & lenkittää koirat. Lääkäri kävi kuuntelee pojan keuhkot, kokeileen masun ja tutkiin korvat & suun. Kaikki kunnossa eli odoteltiin pojan ja äiten kanssa ja leikitettii jo nälkäistä pikkumiestä.. Kohta lääkäri tuli hoitajien kanssa laittamaan kanyylin pieneni käteen, yrittivät saada mut lähteen huoneesta siks aikaa mut olin mieluummi pojan vieressä ko muutenkin jännittää niin kovasti sairaaloita (jouduttu käymään korvista tutkimuksissa eikä ne oo mtn kivoi pienen mielestä) ja muutenkin vierastaa vielä. Kanyylin saatuaan poika rauhoittui aika pian mun syliin ja odoteltiin, kunnes lähdin saattaa Wiltsua hoitajan ohjaamana kohti magneettikuvaushuonetta.. Sain mennä mukaan nukutukseen asti, ko pyysin. Poika ei halunnut pois mun sylistä millään eli nukutettiin syliin sitten.. Meni kyl hirmu nopeeta, taju oli pois pieneltä heti ko lääkäri alko laittaa nukutusainetta ja muuttui siis aivan veltoks. Sit ne hoitajat jo kaappaskin lapsen ja käski mut pois, itkuha siin tuli ko pääsin ulos sielt huoneest.. :( Harhailin hetken aikaa ko en muistanut enää lainkaa reittiä takas lastenosastolle, jonne Pasin oli tarkotus ilmestyä.. Kysyin neuvoa pari kertaa ja löysin oikeeseen huoneeseen.. Pasi oli jo tullut, just sen jälkee ko olin lähtenyt saattaa lasta. Äite lähti ja mentiin Pasin kanssa kahvioon, ko mä tajusin, etten ollut syönyt koko päivänä ko jännitin niin sairaalareissua.. Kahviosta mentii takas huoneeseen odottelemaan, kunnes hoitaja haki meidät heräämöön. Poika oli jo hereillä, mut tosi rauhallinen ja ihan tokkuraisena vaan makaili. Matkalla nousi masulleen tutkimaan minne mennään ja huoneessa alkoi herätä jo paremmin ja pyrkiä ylös sängystä. Hirvitti, ko pojalla kanyyli & letkut kädessä ja toinen oli niin vauhti päällä. Pieni sai vettä oikein tuttipullosta ja vaalenpunaisen tutin lastenosastolta omakseen, oli ihan vauvana :) <3 Saatiin syöttää marjasosekin, jonka olin ottanut mukaan kotoa evääksi ja hyvin ruoka maistui ja pysyikin masussa. Posket alkoi taas punottaa kunnolla, viime viikon oli parvorokko ja poika tuntui lämpimältä, mut muuten normaali. Saatiin kanyyli irti ja päästiin lähtemään kotiin, ko oltiin 2,5 tuntia leikitty vauvan kanssa siel omassa nurkassamme. Kotimatkan pieni oli ihan tosi rauhallinen, perillä käytiin äitellä syömässä ko kutsui meidät ja hyvin meni pari annosta perunamuusia lihan kera alas :) Lämpö laski nopeesti, mut kotona ei pieni jaksanut kauaa leikkiä, ko jo uni vei voiton. Tuloksia odotellaan ja jos korvan rakenne on normaali, niin leikkaus olisi 19.11. Mentäisiin tuonne samalle lastenosasto 1:lle jo klo 7, mut nyt on paljon varmempi olo ko on tuttu osasto ja nukutus + heräily on nähty.. Oon pimeen väsynyt ko viime yönä heräilin 20min välein sit, ko puol kolmen jälkeen sain viimein unen.. Vaan nyt se on ohi :) <3

Ainiin, ostettiin pojalle puinen isohko koottava poliisiauto ko oli kuvaukses.. Se, pojan sairaalaranneke ja sarjakuvalehti magneettikuvauksesta saapi olla muistoja tästä päivästä :) Ja otin mä pari kuvaakin, mut ne on puhelimessa..