ennen kuin loppuun iltasadun saan,
Mä istun hetken ja mietin maailmaa
Ihmisenpoikaa se odottaa.
Voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan.
Ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan.
Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää.
Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan.
Voi kunpa matkas onneksi
koituis. Vihaa, katkeruutta et
tuntis joutavaa, voi kun oisit
viisaampi kuin isäs milloinkaan.
Kunpa oppisit ajattelemaan
Niin poika kiskoo pojan unta sikeää.
Kehtolaulu kesken taas kerran jää.
Liukenee yöhön murheet aikuisen, ihmisen poikaa kun katselen.
Voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit,
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit.
Siinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen.
Mun silmänurkkiin kuivuu kyyneleet, sä matkaa teet