IRC-Galleria

Mun kämppis Tony on vihdoinkin hakenut loputkin tavaransa.En vain ymmärrä miksi se jätti Ikean matot,vaikka mä nimenomaan sanoin,etten halua niitä.
Heitän ne varmaan roskikseen.Ei ne edes sovi mulle.
Kävin perjantaina Serkku-Kimmon ja sen vaimon Mrin luona.Siinä vasta harmoninen pari.Sanoivat etteivät ole riidelleet koskaan ja ovat sentään olleet yhdessä jo n.15 vuotta.Kyllä mä sen uskon.Mä olenkin aina sanonut,että hienoimpia miehiä mitä tiedän ovat Kimmo ja mun isoveli Marko.Molemmat hienoja ihmisiä ja perheenisiä.
Mä sanoin Markolle siitä,etteivät ne ole riidelleet,mutta Marko ei millään halunnut uskoa.Mä sanoin,että kyllähän sä Kimmon tunnet.Mä en osaisi edes kuvitella Kimmoa huutamassa Marille. Mari on ihan samanlainen.Kuinka ollakaan,että kaksi niin mahtavaa ihmistä on löytänyt toisensa.
Lauantaina olin koko päivän yaas kotona ja menin illalla Markolle ja Anna-Riikalle käymään.Heillä on kolme suloista lasta.Tinka on vanhin.Täytti just neljä vuotta ja kaksoset Alina ja Anton 1 vuotta viikon päästä.
Joillakin elämä on hymyillyt alusta asti.Ei aina mulle,vaikka olen aina yrittänyt ottaa muut huomioon ensin ja sitten vasta ajatellut itseäni.
En mä silti katkera ole mistään.Itse mä olen keittoni hämmentänyt.Omat valinnat ohjaa mun elämääni,enkä aina ole valinnut oikein.
Silti mä olen yrittänyt suojella sydäntäni,koska en halua,että mikään tai kukaan voi viedä mun tulevaa onnea katkeroitumisen tai vihan kautta.
Pehmeällä ja vähän ehkä naivillakin sydämellä pärjää paremmin,kuin kovalla ja vihaisella.
Olen tavannut ihmisiä,jotka on vieläkin vihaisia ex-miehelleen,vaikka se on ollut kuollut jo kauan aikaa.Mitä hyötyä siitä on,jos toinen on jo haudattu.Mutta he haluavat kantaa vihaa katkeroituneessa sydämessään,eivätkä halua antaa anteeksi.
Nyt mä olen päättänyt,että kukaan ei enää saa viedä multa iloa ja rauhaa.