kerran pelkäsin niin paljon sisintäni näyttää
sillä moni ihminen sydäntäni väärin käyttää
näytin muille sen miltä tuntuu olla ihminen
joka virheistänsä oppii, joka oppii elämään.
elämässäni on sattunut ja tapahtunut, sille alistunut
ollut vailla voimaa rapistunut
ollu huonoi suhteit, masennus ajanut juomaan
ja ketä päästin likelleni
oli kusipäisii, vasikoit tai pelleili sil,
et toin esiin tunteit ja koitin näyttää kuka olen
kuka olen kukaan ei tienny sitä todel
olin herkkä pikkutyttö mieli täynnä mustaa
olin kovapäinen kakara, ei sädekehää vaan piikit
ja vyötä ei koristanu perhoset vaan niitit
en tarvinnu ketään suojelemaan tai mua rakastaa
mä elin elämääni ihan kuten ite halusin
sitä tajuamatta ite aloin lopult valuu siit
..mun ote irtos, en hallinnutkaan sitä
mitä pitäs, vaan tyhmänrohkeus tuomioon sitä lisäs
mä tipuin korkeelta ja kovaa, vailla auttajaa
yksin merel seilas mun pieni lautta vaan.