Tänään nukuit pois. Ihan kamala ikävä mutta toivottavasti se joskus hellittäisi vähän. Oli ihan outoa tulla koulusta kotiin kun et ollut vastassa iloisesti haukkuen ja häntääsi heiluttaen. Eteisen lattialla oli vain tyhjä sänky, jossa kaikki rakkaimmat lelusi, jotka kyllä luultavasti tulevat viimeiselle leposijalle mukaasi. Arkkusi on onneksi kaunis, siellä sinun on nyt hyvä levätä, pääsetpähän parempaan paikkaan ja tiedät että sinua on ainakin rakastettu täällä. Nämä kaksitoista vuotta ovat olleet ihania kanssasi, hankala kuvitella miten pärjäänkään ilman sinua ja totuttelu vie aikansa. Olisin tullut mukaasi lääkärille mutta se olisi ollut liian raskasta, nytkin olen itkenyt vuoksesi paljon. Tein toisella koneella kuvakollaasinkin sinusta mutten voinut lisätä sitä kun netti ei toimi taas vaihteeksi, mutta lisään sen myöhemmin. Äiti sanoin että teettää taulut huoneisiin joissa on sinun kuvasi. En vieläkään voi käsittää että olet poissa, ja etten nää sinua enää kun vain kuvissa, se kaikki on niin lopullista. Muistot ovat sentään hyviä ja pysyviä. Lupaan etten koskaan unohda sinua. <3 Lepää rauhassa pikkuinen koiraenkelini <3
