IRC-Galleria

Synnytystuskien siirtokone

Mies ja vaimo olivat synnytyssalissa, esikoisen syntymää odoteltiin. Poltot olivat kestäneet jo tunteja, ja tuskissaan vaimo pyysi lääkäriltä jotakin kipuja lievittävää. Lääkäri kertoi uudesta keksinnöstä, jonka avulla synnytystuskat voitaisiin vähitellen siirtää isälle.

- Valitettavasti emme ole vielä testanneet laitetta, joten sairaala ei vastaa mahdollisista haittavaikutuksista, lääkäri sanoi.
- Tapahtui mitä tahansa, auttakaa nyt vaimoani, mies pyysi.

Lääkäri teki työtä käskettyä ja kiinnitti vaimoon joitakin elektrodeja. Hän selitti, että kipu siirtyisi ilman välityksellä.

- Tämä voi näin kiireessä muodostua hyvin kivuliaaksi. Kuinka paljon tuskaa luulette kestävänne? lääkäri kysyi mieheltä.
- Antakaa minulle 25 prosenttia hänen tuskistaan, mies sanoi ja tarttui tiukasti tuolin käsinojiin.

Lääkäri väänsi vivusta ja vaimon olo helpottui jonkin verran. Mies hellitti otteensa tuolin käsinojista ja sanoi:
- Tämä ei tunnu ollenkaan pahalta.

Vähän ajan kuluttua vaimon tuskat kovenivat jälleen, ja mies pyysi saada 50 prosenttia kivuista. Lääkäri totteli ja pian vaimon kivut taas helpottuivat. Miehen mielestä vieläkään ei tuntunut pahalta.

Synnytyssaliin kerääntyi myös muita lääkäreitä ihmettelemään koneen toimintaa. Jälleen vaimon kivut kävivät sietämättömiksi. Hän pyysi miestään ottamaan lisää kipuja kannettavakseen.

- Antakaa minulle 75 prosenttia hänen kivuistaan, mies pyysi. Lääkäri käänsi jälleen vivusta. Vaimon olo helpottui, mutta kipuja jäi edelleen kylliksi. Silloin mies pyysi rohkeasti:
- Antakaa minulle kaikki hänen kipunsa.

Vaimon kivut hellittivät ja lapsi syntyi helposti. Elektrodit irrotettiin vaimosta ja lääkärit kehuivat konetta tieteen huippusaavutukseksi.

Kaikki näytti olevan hyvin, mutta kun tuoreet vanhemmat palasivat vauvan kanssa kotiin, he löysivät pihaltaan kuolleen posteljoonin...

jep jep! Mieti sitä

Muutto on onnellisesti ohi.. Viikonloppu oli raskas ja otti voimille niin henkisesti ja fyysisesti.. Kiitos kaikille jotka olivat mukana auttamassa. Tänään sitten ei kelpaa enää töihinkään mennä.. Eilen oli viimonen päivä ja ihan ikävä kuitenkin tulee ihania työkavereita ja mukeloita Ja tietty sitä säännöllistä elämänrytmiä joka on mun luontoiselle ihmiselle aika tärkeä. Nyt on selkä sanonut itsensä irti ja täytyy tosiaan varoa jokaista askelta.. (Heh, eilen köpöttelin lasten kans metsässä puunoksa kävelykeppinä..) Nyt vaan haluais kämpän äkkiä järjestykseen ja kaiken mallilleen... Kaikille tiedoksi että kotikoneemme ei edelleen ole kytketty, joten tämänkin nettiasioinnin hoidin kirjaston koneella.. Eli en tiedä koska seuraavan kerran pääsen tänne.
Hattalavei ja hyvää jatkoa!

Vielä toimii netti. Hemmetin yksinäistä ja raskasta! Vietän joka pisaran ns. vapaasta ajastani pakkaillen tääl himas.. Aina täytyy muistutella itseään ettei saa nostaa painavaa... Kävin lakaisee tänään ainakin 40- kärpästä uuden kodin lattioilta.. yäk! neuvolas kävin tänään ja siel huomattiin et painokin mulla pudonnu. NO EI IHME! Kun tekee hommia ja unohtaa syödä. Kyllä tämä varmasti helpottaa pian kun saa kokonaan muutettua. Eikä sitten mitään saarnoja varovaisuudesta ja itsestään huolehtimiseta! Tiedetään tiedetään!

Jäähyväiset netille... Elikkäs tuli tieto et yhteys voip katketa nyt lähiaikoina koska vaan. Joten sit mua ei tääl vähäänaikaan bongata. Syy=muutto joka vihdoin on vireillä. Eilen käytiin asunto katsastaa ja olis vaan tää viikko aikaa hilata romppeet uuteen.. aikas rankkaa kun saa yssikseen pakkailla. Ukko töis viikolla toisel paikkakunnal. Onneks sain vähän apua erinäisiltä tahoilta ja nyt mahtuu vanhan kämpän keittiös taas liikkumaan. Oli jo meinaan eilen aikamoinen pino pahvilaatikkoja täynnänsä rompetta. Ja nyt hirvittää kuinka saan ne mahtumaan uuden asuntomme keittiön kaappeihin, joita on PALJON VÄHEMMÄN!!! Vaatesäilytystilaakin on valitettavan vähän... On melkeen pakko hommata jostain vaatekomero lisää... Blah! Voi tätä elämää.. Sittenkun vielä tuntee itsensä ihan invalidiksi.. ei saa nostaa mitään, ei saa rehkiä.. Hoida siinä sitten muuttoa pelkele...

No Sunnuntaina tuli biletettyä siskontytsyn 2-vuotis synttäreit. Mukavaa oli ja paikalla kaikki maholliset ja mahottomat kanssajuhlijat :) Kotio ajettaessa meinas hirvi tärähtää mun konepellilleni. Onneksi ei vauhtia ollu yhtään sen enempää ja oma reaktio oli super! Taas pitää muistaa et nuo pimenevät illat tuovat nuo isommat elukat vaarallisen lähelle tietä. Kyllä vähän tärisytti tapauksen jälkeen, mut onnella siitä selvittiin.

Pitää täs viel hehkuttaa sitä et tuli viime viikol käytyä hampilääkärillä ja yllätyin iloisesti kun reikiä oli pyöreät nolla! Voitteko uskoa ? Näin vanhaksi olen elänyt ja ilman yhtäkään reikää!!! Minäkun kammoan, vihaan ja pelkään hammaslääkäreitä niin oli helpotus kuulla että suu on kunnossa :)

Kaksi viikkoa olis töitä sit vielä tiedossa. Ja uudesta asuunnosta olis tarkoitus saada selvyys ja sopparit tehtyä ens maanantaina. Sit katostaan koska pääsee muuttaan :) :)

Tämä yksinäiselo sais kyl jo loppua! Ihan tuntuu sekavalta tämä kaikki. Masentaa ja masentaa! Mielialat ailahtelee tuon tuostakin. Hommaan tänne kohta alivuokralaisen!!!

Dodii, oiskohan märehditty tän päivän märinät? Nyt hetkeks huilimaan... adioz!

Jaa-ah. Vuosi taas vanhempana muttei suinkaan viisaampana. Tämän tylsän ja masentavan päivän pisistysruiske oli nähdä täällä kaikkien teidän ihanat onnittelut. Kiitoksia kaikille minua muistaneille

Tuo ikä kuulostaa kammottavalta. Ei tunnu omalta. Ollappa vielä sweet seventeen...
NO EI SENTÄÄN! onpahan koulut takana ja työelämässä roikutaan. Ei tarvitse miettiä viikonloppuisin viinaksien hakijaa eikä kulkuvaikeuksia. Onpahan mammalla oma auto!!
Paljon on takana mutta paljon on vielä edessäkin. Ja se suurin käännekohta kaikista on ihan piakkoin :)

Yksinäistä on hieman ollut. Hmm. siitä ei päästä minnekkään. Mitenkä sitten selviän kun kolmen viikon päästä mua ei huolita enää töihinkään?!?! -huokaus-