avaan ikkunan pakkasaamulle,
joka käy sisään pyyhkimättä jalkojaan ja käy suoraan kahvipöytään
Sinä istut tyhjänä
enkä aio valittaa jäähtyneestä kahvista
enkä kohmeisista jaloistani kylmällä lattialla
Kaadan sinulle kupin puolilleen yrttiteetä
(mutta unohdin kysyä
oliko se puoliksi tyhjä vai täynnä)
Marraskuun viimeinen osoittautui hyödyttömäksi sinua varten
ja lisäsin sen inhimillisyyden piikkiin
Minua kylmää varpaista selkää pitkin niskaan asti
Hän sanoi, että me tarvitsemme toisiamme
mutta minä luulin tarvitsevani sinua enemmän kuin sinä minua